Sillä on silmät

Gypsy child reaching for goat, originally uploaded by Bradley_j.

Jeanie, kerrohan minulle miksi mies koskettaa eläintä kämmenellä, tapailee sitä lapsen kiihtymyksellä, tarttuu, mukaantuu? Ottaa veitsen, katkoo kovikkeen kerrallaan. Malja sille, sanoo, seuraavana aamuna voi pahoin.

Tai jos ei pääse, kuvittelee sen olevan mukavaa. Vielä yksi ryyppy. Vatsalle, sulamiselle. Jeanie, muistako kun kirjoitin, että on miehiä, jotka ajattelevat ihmisyyden olevan sitä, ettei sulata itseensä kaikkea muuta tarvetyydytyksessä. Olen illastanut erään heistä kanssa.

Sekundaa ovat sille ihmiselle sisäkkäiset eläimet, hengitys kämmenellä ja solisluulla, ruokahalujen tahraamia liinavaatteita. Pidetty paita ei kahise puolen päivän jälkeen. Pesulamerkit kauhtuvat. Kun jokin kappale on riittävän kulunut, se repeää yrittämättä.

Ja minä, Jeanie, mitä itsestäni sanoisin. Sanoin, että jos näin on, miksi ojentaa kätensä eikä kirjoita runoja tai kirjeitä, laula neitojen minnestä. Tervetuloa vaan meille katsomaan dalmatialaislakanoita.

Mutta kuinka voisin loukata tuota olentoa enempää. Sillähän on silmät, ne se muistaa, kämmenensä mieluiten kai unohtaisi.

Ja jos olisinkin rakastunut, mitä sitten tekisin?

Jauhaisin tuskani hienoksi puuteriksi, silppuaisin paperit tehosekoittimessa, levittäisin jauheen nenänpiille, pupillini venyisi vaakasuoraksi. Sanovat, että Afrikassa lampaat näyttävät vuohilta, ovat niin villejä ja aavikoituneita.

Ojentaisit kättäsi, pääni taipuisi toiseen suuntaan. Ehei Jeanie, minua sinä et silitä. Olen saanut tarpeekseni siitä lajista.

Kuka näistä eläimistä takuuseen menee. Eläin kuin eläin, syömisen riitit ovat samat, tehdään niistä syyllisiä, syyllisiä tillikruunuisiin päänkivistyksiin. Malja jokaiselle raajalle, jonka kalusit tyhjiin.

Kunpa muistaisin, miten peräännytään.

Luulen, että se aloitetaan kysymällä, mitä tuolla oikein tarkoitat. Sanomalla, etten tiedä, mitä ajatella. Ikään kuin ajatteleminen vaatisi tietämistä.

Sen jos minkä me tiedämme hyvin. Korvani ovat repimisestä kipeät. Olen kietonut päähäni tillikruunun kuten Sapfo neuvoo, mutta varvasluuni vain murretaan yksi kerrallaan. Eikä kukaan muista rapisevaa kuorta, maljat muistetaan.

Ja sanovat että krapularyyppy se vasta auttaakin.

Niin että älä ihmettele, jos jokin päivä olen karannut aitauksesta metsiin. Ei se olisi niin huono ratkaisu, ounastelee

Conniesi