10.03.2006

Jeanie, on taas syksy


kitesurfing #3, originally uploaded by s0ulsurfing.

Me seuraamme toistemme onnellisuutta. Älä unohda laboratoriotakkia, identifikaatiolätkää, magneettiavainta. Ennen kaikkea on oltava tieteellisen tarkka. Jos tämä potilas ei täytä määritelmää, jos ilkeä puristava pampula ei nouse riittävän näyttävästi, hänet täytyy rokottaa.

Ja joka tapauksessa annemme muutamia sähköshokkeja.

Niin Jeanie, äläkä sinäkään nuku. Silloin me olemme molemmat, jos ja kun tapaamme, väsymyksestä surullisia. Sytytämme kynttilän mutta unohdamme sulkea maisemaikkunat, kytkemme piuhat toistemme päähän, hymyilemme. Ei tämä tunnu vielä missään, koetahan jotakin tehokkaampaa.

Eikä siitä mitään tule, jos koettaa lämmitellä kynttilällä. Kädet mustuvat ja palavat eikä olo leviä käsivarsia ylös eikä avaa rintakehää. On annettava jonkin keveämmän viedä, jonkin jota ei voi nähdä.

Me alamme, Jeanie rakas, olla sen ikäisiä, että meidän on unohdettava levottomuus. Jos emme osaa olla turvallinen käsipuoli laukuille ja lapsukaisille, on meidän paras istua sisällä huoneissamme ja selvitellä takkuja iltaan saakka.

Jos rakastaisit. Jos tietäisit, mitä on kulkea hämärästä huoneesta ensin valoisaan ja sitten takaisin hämärään, kuulla linnut ja lehtien kahaukset ja sitten levollinen sade, jos tietäisit, mitä on ajatella päiviä päivinä routaan, ajatella kuten juuret levottomassa, muokatussa maassa.

Minä en tahdo niellä sitä lääkettä. Jeanie, en tahdo, että aika kuluu. En tahdo, että tulee viikonloppu, tai talvi, tai laboratoriokokeen päivä. En tahdo nähdä, kuinka ihminen lasin takana kouristuu, kuinka piirrät sarakkeeseen rastin.

Siitä olisi voinut tulla kaunista. Niinkö aiot taaskin sanoa. Mitäpä muutakaan. Osaan matkia sen tavuittain con nie si nä mi tä si nä oi kein ajat te lit sii tä o li si voi nut tul la kau nis ta

Mutta Jeanie, kaunista kuten elokuva vai kaunista kuten viiriäisenmuna? Kaunista kuten laboratoriotakki vai kaunista kuten kylmä ilma lattian rajassa, jossa laahaan jalkojani,

pohtii Conniesi