12.02.2006

Vilttimeri


Double X, originally uploaded by sofieamanda.

Vilttejä leviää, maata tuskin näkyy. Aamusta lähtien hiekka pilkuttuu erivärisin kankain ja niillä makaavin kehoin. Kehojen peitteeksi on kääritty toisia, toisenvärisiä kankaita, mutta vain sen verran, että saa olla rauhassa ja ruskettuu. Vesi taittaa valoa, kuumuus seisoo ja kietoutuu kuin kiinteä objekti.

Merikään ei ole tyhjä. Pelottomat juoksevat, uivat ja kelluvat. Jos tekee siten kuin kaikkialla neuvotaan, ui vain rantaviivan suuntaisesti tai jopa rantaa kohti, saattaa käsi äkisti tavata pohjan. Jos silloin nousee seisomaan, saa havaita muuttuvansa vedestä pistävästä päästä polvitaivekahlaajaksi.

Ranta on täynnä katseita, jotka mittaavat ja luokittelevat. On käveltävä kuin olisi joku toinen, toisella tavoin jäsentyvä, kuin oleellista ei voisi tavoittaa muuten kuin kuunnellen. Hahmotettava viltit pöytäliinoiksi ja pöytäliinoilla makaavat kattauksiksi.

On käveltävä ja ajateltava, että on syksy tai oikeastaan miltei talvi. Kuviteltava se, minkä on nähnyt monesti: ilman painumisen meren tyhjyyttä vasten, ilman melkein yhtä vettä kuin meren, sähkölinjan katoamisen sumuun. Silloin ranta on autio. Hiekkakin on kostea, punaisempi. Jos se poikki kävelee, on näkyvämpi kuin vedestä polvitaivetta myöden noustessa. Mutta kukaan ei katso eikä kuule, sillä rannalla ei ole ketään muuta. Yksinäinen varis paiskautuu hiekan rajalla lepästä toiseen. Sitä ei kiinnosta.

Tai voi kuvitella talven, sillä välillä on talvikin. Silloin mistään rantaviivasta ei voi puhua. Ladut yhdistävät lumen ja lumen pitkillä yhtäkuinmerkeillä.

Vedestä on noustava ennen kuin tulee liian kylmä, palattava aurinkoon ja kietouduttava kankaaseen, tultava hiekkaa peittäväksi täpläksi.