10.20.2011

Olkoon menneeksi, sanon. On se avain vielä jossain.

En minä sitä että olisin onneton tai että joku toinen olisi. Tai että tietämättömyyden verhon (miksi ajattelen sen siveettömyyden verhoksi) takana osaisin sanoa, minkä noista kehoista ottaisin omakseni, mitkä luontumukset ja huolet, ilot ja mitäänsanomattomuudet. Eihän niitä voisi mitenkään verrata. Ehkä valitsisin itseni kaikesta huolimatta. Ettei kävisi aika pitkäksi. Olenhan minä onnellinen.

Tulin vain ajatelleeksi, että ehkä joku toinen ei olisi. Mutta se on tietysti toinen seikka. Kuinka pölyistä täällä onkaan. Avautui ovi sisään tai ulospäin, tai oli se saranoiltaan, pelkkä aukko vain, kuin oven merkki ilman äännettä, kulkea voi molempiin suuntiin.

En tiedä, sanoisinko tervetuloa hämärässä vai valoisassa.

Tunnisteet: , ,