2.23.2018

Morituri te salutant

Noste katoaa, noste ja automaattinutaatio, sadesään ukkoetanat vetäytyvät koiranheisien helmoihin tai kivien koloihin, helmasynnit ja lahjehyveet pisamoituvat tai menettävät viimeisenkin pigmenttinsä. Tulee kevät, ultravioletti vääntyy kaakkoon säästämättä meniskejä. Yksitotisen eriskummallinen päivä seuraa edeltäjäänsä, yö viiltelee tajuntaan äkkisyvät ja keho kelluu sinne saakka että kadottaa ankkurinsa, hengityksen puhkun.

Vieläkö sinä pelkäät ettet enää ikinä, kysyt.

En, en enää, vastaan.

Pelotkin tulevat menevät vain kerran, katoavat. Ei voi kahdesti astua samaan virtaan, ei liu'uttaa sormia kyynärvarren päiväpuolta pitkin. Minulla on sinusta vain yksi kuva jossa kasvosi eivät näy. Sinulla ei ole minusta yhtään kuvaa.

Ennen kuin ehdin kirjoittaa muistiin, unohdan. 

Tunnisteet: , , , , ,