8.13.2016

Galaksitanssi

Minun ja sateen suhde on jooga. Tämän hermojärjestelmän, räystäiden alle suojautuvien lintujen, liukastuvan kaarnan suhde, hapelta suojattujen käsikirjoitusten ja niiden kappaleita aloittavien mielikuvituspetojen koristamien fraktuurakirjainten suhde. Ykkösen ja viidentoista suhde, koko se tanssi, josta ei vielä tiennyt siinä iässä kun selvisi, että omat vanhemmat ja isovanhemmat sulkevat silmänsä pontevasti kaikelle paitsi sovinnaiselta tulevaisuuden rakentamiselta, hulluudelta, unilta, ja ei vielä tiennyt, miten heitä vanhemmat ihmiset ovat kysyneet kysymistään ja kutsuneet galakseja esiin erilaisin toimin. Että ei kannata haluta kuolla nuorena, koska vanhenemisella ei ole muotoa.

Ilmankosteuden ja nilkan suhde on jooga. Kikherneen kananmunaa korvaavuus, alkusavasanan alla kelluva lattia, kaikukoppa, nokkimajärjestys mailoja jaettaessa vaikka ketään ei lyödä eikä purra, kilpailevien joukkueiden suhde, jossa ei pidä pyrkiä toisen eliminointiin, koska sehän lakkauttaisi pelin mahdollisuuden. Se ilta, jolloin tanssimme kädet ilmassa taivaan alla ja syksy puree kudoksia, eikä kukaan hae yhtään meistä paritanssiin, koska olemme jo uskaltautuneet tanssimaan sopimattomasti: keskenämme, pelleillen, nauraen. Aloita kuolemasta, lopeta kuolemaan, mutta älä unohda hengittää ja nauraa.

Galaksien ja minun suhde on jooga. Kutsunko niitä taipuessani perhosjalkojen ylle vai niistä poispäin, vai galaksitko minua järjestävät? Koetan uloshengittäessäni isoloida tuntemuksen ranteiden rentouttamiseen, häränsilmät karkaavat ulospäin: niihin, jotka ovat minua opettaneet, heitä opettaneisiin, oppijärjestelmiin, kieleen, kiinnostukseen, yhteiskunnalliseen eriytymiseen, ekologiaan, kosmologiaan. Sisäänhengittäessäni kuvittelen kiskovani galaksien liepeiltä takaisin tuntopölyä, mutta ehkä ne ovatkin galaksit, jotka hengittävät minuun päin. Enhän lopulta tiedä, miksi olen tässä, painun, vellon paikallani valtamerenä. Lakkaamaton solumassan syke, ikivanhat kuviot hengityspussin katossa ja seinissä. Kalastusveneet keinuvat.

Veden ja ilman suhde on jooga. Kuplivat kaasut hiussuonien kapeimmissa kohdissa, aortassa. Turvotus, josta tulee pissaa tai liukastetta. Fibroblastit heräävät ja kutsuvat tanssia, galakseja. Jokin nostaa hännäntyveäni ja katoan nosteeseen. Valtameri hengittää, se on unohtanut osien nimet eikä halua enää puhua. Puut puhukoot, niillä on kuolleiden kasvot, tähtien kasvot, ystävien. Keuhkojen juuret kurkottavat kauemmas, punovat seittinsä sinnekin, minne silmä ja jalat eivät kanna. Valkoiset läikät saavat olla sellaisinaan, järjestymättä, mustan taustan reikiä, joista auringot syöksyvät pilkkomaan muurahaisenruokaa.

Vielä ei ole aika ryömiä takaisin, vetäytyä suppuun, aloittaa epäröivä lause.

Tunnisteet: , , , , , ,