5.19.2016

Siinä missä vielä eilen siperianskillojen viiltävän sininen hetteikkö, lemmikkien haaveelliset taivaanpilkut ja orvokkien läpitunkemattomuus. Ja, ennen kaikkea, keltaisen anarkia kaikkialla: voikukka, kanankaali, leinikki. Kaikki kukoistaa yhtä aikaa, hevoskastanja laulaa alhaalta aloittaen Schafe können sicher weiden, tuomi meinaa musertua kaiken sen vessanraikastimenhajuisen kukkavaahdon alle. Lienenkö kuollut? Tämäkö on se hetki, kun tärkeä vipisee silmissä ennen herpaantumista?

Tuskin. Silkkiuikun arvelluttavan näkyvän pesän eteen on kasvanut liejusta järviruo'on vihreä huipukas sermi.

Vanhojen naisten taiat ovat erilaisia. Jos keräisin terälehden jokaisesta tuntemastani lajista ja laittaisin ne tyynyni alle - herukan hennonvihreä kesakko, koristeomenan valkoinen kyynel, ruusukvittenin tiilenpunainen tahra - ja nukkuisin yön, saisinko hiuksiin muurahaisia? Puhumatta tuskin kykenisin nytkään kulkemaan, mutta antaisitko minulle anteeksi, unohtaisit?

Tunnisteet: , , , , , , ,