1.30.2006

Rakennan siltaa


2002-09 - Besançon, originally uploaded by Helena Circe.

Mustaan ämpäriin sementtijauho, päälle vähän vettä, lapion nurja puoli. Hämmennän. Aine paakkuuntuu, lämpenee. Katselen vesialuetta. Voisi kuvitella, että on vesimittari tai sudenkorento, edetä pitkälle pelkällä pintajännityksellä ja ulpukanlehdillä. Olen yrittänyt, ei siitä mitään tule vaikka kuinka kuvittelisi.

Jalat uppoavat veteen, ja vedenalinen on täynnä kuhisevaa. En tahdo edes ajatella, mitä. Kylkiä, poskia, raajoja, vatsoja, selkiä, tuntoa, laumoja, munasolujen rihmastoja, sykkiviä vauvakaloja limamaisissa muodostelmissaan.

Siispä silta. Vaivaan betonin, siinä on jotakin hellyyttävää, tahtoisin syödä sitä paahtoleivän päälle voideltuna. Mielummin sitä kuin kuhisevaa, kiitos. Tämä on vain maata, ajattelen, maata veteen sekoitettuna, jähmettyvää maata samalla tavalla kuin ihminen jähmettyy, kun sille kerrotaan, ettei se voi jäädä tänne enää.

Vesialueen pinnasta en puhuisi mitään. Kuhiseva siinä tärkeää on. Sitä riittää. Vastarantaa ei näy. Mielelläni minäkin lähtisin perhosena tanssimaan märän avaruuden ylle, löisin silmäkuvioisia siipiäni ripset taivutettuina hollantilaismestarin maalausten tavoin, katsoen tarkalleen valon kulman pupilleihin.

En liekkuisi liian lähellä pintaa, sitten alkaisi sataa, painuisin pisaroiden myötä, minut syötäisiin, ne erottaisivat kyllä pisaramuodot perhosmuodosta.

En osaa lentää, en tahdo ajatella sadetta.

On rakennettava silta. Se on ainoa keino. Vaivaan betonia lapion nurjalla puolella. Ihmiset pysähtyvät, kysyvät minne silta johtaa. En tiedä. Tiedättekö te? Ei se sitten mikään silta ole, vaan laituri, oikaisevat.

On rakennettava laituri.

1.28.2006

Kirjastossa töissä


Ghost of the Cathedral, originally uploaded by Petteri Sulonen.

Tiimityö on huono, sanoo tutkielmaa itsestään kirjoittava.

Sillä on hyvät ja huonot puolensa, sanon. Kaikella on, sanoo. Elämälläkin, sanon. Ei tässä ehdi elää, pitää kirjoittaa tutkielmaa, sanoo. Mitä sinä täällä, kysyn. Neuvon toisen kirjaston. Sieltä sitä löytyy.

Minäkin olen kahlannut teorioissa. Teorioissa, tunteissa. Kävellyt kivetyt kadut. On tulvinut, hotelli oli tempautunut irti ja purjehtinut toiseen maahan, ei ollut sänkyjä.

Antakaa anteeksi asiakkaani morbidit puheeni, se johtuu liiallisesta persoonallisuuden kehityksen teoriasta, persoonallisuuspsykologiasta, henkilöidentiteetistä aristoteelisin attribuutein, modernismi tappoi tiimit
aikaa sitten mutta minua se ei ole saanut vielä kiinni.

Paon viivan päätepiste on perspektiivi, näkökulma. Kaikki päättyy siihen, hitsautuu mustaksi, hieman arkista kohollaan, kaksiulotteisuus on keksittyä, kolmiulotteisuus on keksittyä, ulottuvuudet ovat abstraktioita, persoonallisuudet ovat abstraktioita.

En muista aina, kuinka hengitän. Silti säilyn, tulee nälkä ja jano, vilu ja vessahätä. Neljään on vielä tunti neljäkymmentäkolme minuuttia kirjaston kellon mukaan.

1.27.2006

Amor Carioca


, originally uploaded by minha mãe me vestiu.

No näin sitten jos ei muulla tavalla. Et voi aloittaa puhtaalta pöydältä, siispä aloita likaiselta. Niin me muutkin teemme.

Jos et hahmota maailmaa liikkeessä ja liikkeenä, katsele kaupanikkunoiden asetelmia. Siellä kaikki on asetelmaa, sievää pysäytettyä tilaa kuvan ja kulun väliltä. Kulje punaisen kengän alta, kuule päkiäkumin painautuminen peltiseen rasiaan. Lue suuret tekstit. Amor Carioca, tanssin ilmaan heittämiä sydämiä sydämenmuotoisessa rasiassa. Suuressa julisteessa hymyilee maailman diktaattori, iloinen tyttö punaiset rusetit korvinaan. Kaikki tässä kaupungissa näkyy olevan peltiä, peltiä tai tekonahkaa. Niityllä kukkivat kirjaimet ja kuvat.

Ehkä on yö etkä tiedä, onko lasiseinän takaisessa pimeässä joku, joka voisi nähdä sinut. Päivällä näkisit.(Näin me täällä kutsumme yöt ja päivät.) Huvittele hiukan. Mutta kengänanturan kumia varo. Se ei ole peltiä eikä tekonahkaa eikä kirjailtu. Sen tehtävä ei ole olla liukas vaan kitkata, painua, rusentaa, vääntää polven kierukkaa siltä, joka pyörähtelee ilosta. Väärennä diktaattorin kuvan oikeaan alanurkkaan äitisi allekirjoitus. Pikaisesti, etteivät poliisit näe. Ilottomasti, siinä alibi.

On jo kiire.

Et tavannut ketään, kyytisi lähtee pian. Kun menet, alkaa kirjoittamasi sana elää. Se punoo juoniaan, väittää olevansa diktaattorin nimi. Puodinpitäjä löytää kirjoituksen vasta viikkoa myöhemmin, kääntelee kuvaa hämmästyneenä ja koettaa muistaa, oliko siinä aiemmin tällainen signeeraus.

Hän on monesti miettinyt, mikä tytön nimi mahtaa olla. Nyt hän tietää. Ihmettelee, miten ei ennen nähnyt tätä. Todellista ihmettä hän ei kuitenkaan vielä huomaa: Amor Carioca on täyttynyt punaiseen rapisevaan folioon käärityistä suklaakuorrutetuista faaraomuurahaisista. Muurahaisen vyötärön muodostaa kaksi solmua.

Kun nuo solmut aukaistaan, muurahainen laulaa kansallislaulun, jossa ylistetään puupeltoja, hakkuuaukeita ja moottoriteitä. Ne, jotka kuulevat tämän laulun, eivät enää osaa ajatella faaraomuurahaista tuholaisena, joka on onneksi harvinainen.

1.24.2006

Kentauridiagnoosi


PHSH, originally uploaded by Claudine.

Tekee äänet kaikin raajoin. Kuusijalkaisena on epäilemättä hyönteinen. Kirjoittaa kirjeitä kollegoille. Virittää hiukset pesäksi ja viheltää ystävät pörräämään niihin. Ne kaluavat vähitellen pöydän ja liimaavat siitä tukirakenteen ajatusten pesälle. Lopulta ei voi kutsua ketään kylään. Pöytä on syöty eikä lattialta sovi tarjoilla, sanoo. Tilikin on loppu, vähimmäisnosto 20 euroa, saldo kymmenen viisikymmentäkuusi.

Ja mitä tarjoaisikaan tänään? Kyynelsoppaa vai tuskavanukasta? Sokerihuurrettua siirappia siirappikastikkeessa? Kahlaa tunnepaskassa ja saa kaviokuumeen.

Kysyy, onko aikuisuus neuroosi. On se.

"Moraalinen ongelmani on edelleen akuutti ja helposti luokiteltava: en kuole siihen ollenkaan."

1.21.2006

Epäröivä ilo

Patsaat eivät kahlaa lumessa
etsi jälkiä astua

On sama ovatko ne torsoja
kädellisiä päällisiä

Niissä muodon ja aineen suhde
on yksinkertaisesti väärä

Ne eivät epäröi

1.16.2006

Uhkauksia


legs, originally uploaded by KoFahu meets the Mitropa.

Jokin päivä teen vielä kuperkeikan. Totean sään liian sopivaksi, seuran liian sopivaksi, kohteliaat fraasit tyrmistytän hiljaisiksi puolipitoisella nenäliinalla.

Teen pääskyselle kengät.

Niillä sen sopii hypätä lätäköstä toiseen. Lätäkkö on melkein taivas. Molempiin mahtuu äärettömästi enkeleitä.

Tai jos tekisinkin kokonaiset sääret. Lintu kävelisi pihaa eestaas kunnes tulisi sade, hakisi varjon ylleen, oppisi makaamaan polvitaipeet puolison polvia vasten. Varmasti sitten tarvitsisi myös patjan.

Täyttäisi sen kuperkeikoilla.

1.15.2006

Animismin välttämättömyys


照片 665, originally uploaded by hs_yin.

Olen liian monimutkainen ollakseni täydellinen tai kiinnostava. Ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä mutkallisemmaksi käyn, sitä tylsemmäksi ja ennalta-arvattavammaksi: kohta se pyörtää taas eikä pääse mihinkään.

Sinä sen sijaan - tai te - teidän kirkkautenne, selkeytenne -

En odota vastausta tälläkään kertaa.

1.14.2006

Esimerkkilauseet


sunflowers, originally uploaded by fulmini & saette.

Tunnetuimpia instituutioita on katsoa maahan, ei aurinkoon. Sokea näkisi kauemmas eikä heijastuisi kaupanikkunoista. Ei valkoinen keppi eikä musta koira yksin riitä tuon asiaintilan näyttämiseen. Tarvitaan myös siirappia.

Tänään teen kaiken nukkuvana odottaen iltaa. Monistan öitä mutta jälki miellyttää. Se johtuu siitä, että ilman aurinkoa täällä ei yhteytetä esimerkkilauseita.

Siirapilla on hyvä paitsi piirtää, myös sisustaa, peseytyä, puhdistaa tietokoneen näppäimistö, poistaa matosta punaviinitahra, hiljentää ei-toivottu aines ja virittää piano.

1.13.2006

Lintua


Photographing birds, originally uploaded by tsjeu.

Kun työnnät hevosen korvan niskahihnan ali, pidä korvaa kädessäsi varovasti kuin lintua. Miten pitäisin kädessä lokin tai variksen? Tai strutsin?

Tiiviisti, määrätietoisesti, puristamatta. Ajattelematta, miltä linnusta tai korvasta tuntuu. Ajatellen, miltä ote tuntuu, ei miltä siipien painuminen kylkiin tai niskahihnan liukuminen paikalleen tuntuu.

Olen päättänyt olla kirjoittamatta siitä, mikä on tärkeinta ja oleellisinta ja keskittyä anekdootteihin. Siispä kun otat hevosen korvan käteesi, ajattele strutsia.

Se juoksee seitsemänkymmentä kilometriä tunnissa, nopeammin kuin hevonen. Ja se potkaisee miehen vatsaan helposti pahan halkion terävällä kynnellään. Ja miksei naisenkin vatsaan.

Sananlasku hevosen potkimisesta on ei pidä paikkaansa. Strutsin potkaisusta ei sananlaskua taida ollakaan. Kuinka suuret sen aivot olivatkaan? Kissan aivot ovat hasselpähkinän kokoiset. Kissa on nisäkäs, jonka ajatellaan metsästävän lintuja. Strutsi tuskin kissaa kiinnostaisi. Kissa vain liukuisi aitauksen ohi ilmeettömästi kohti viljavarastoa. Strutsi tuijottaisi.

En edelleenkään ymmärrä, miten strutsi otetaan käteen. Mutta yhtä kaikki, tarttuessasi hevosen korvaan ajattele, että kädessäsi on lintu. Älä ajattele muuta. Älä tee asioista vaikeampia kuin ne ovat.

1.10.2006

Hiljaisuus sylilinnun päiväkirjassa


adjustments, originally uploaded by antimethod.

Vielä muutu
hyppy on vaatimuksena.

Cortazar Julio: hyppy, sylilintu ja isku

kun ilta kuvioi hyppyelementtiä
yhden on oltava joulukuu
vielä muutu
ole juulia joulukuu
kalentereissa

vielä muutu
opi lentämään opettelematta

käskystä ja vahingossa
muuta menneisyys
kesytä linnut ja puut
villiintymällä sanattomaksi
vaatimuksista

älä viserrä
tätä
äläkä muuta

1.07.2006


Salarymen., originally uploaded by Skorj.

että voisimme tehdä näin
sulaa ja irtautua

että tulta ei saa tehdä
eikä vettä

säikähtäessään liikkuvat samaan suuntaan
sormet näkyen

että muodostaisimme tulvia
samalla kaavalla lauluitta
kulkisimme samat suojatiet
samoissa kengissä
samoissa housuissa

että kuva ei kiusaisi


Mutta tunne

1.04.2006

Pilvistä tekisin vanan


choose a window choose a life, originally uploaded by kerenleaf.


Hattusi jäi tänne
kallelleen

Puhelin soi en vastaa

Jos ne täälläpäin näkisin
pilvistä tekisin vanan

1.02.2006

Jeanie ja Connie melkein hymyilevät


Jeanie & Connie 1944, originally uploaded by Cunis Diabolis.

Kuka omistaa valon
Alkuräjähdyksen
Ilmeet
Sananlaskun viimeisen sanan, jonka jokainen osaa täydentää

Tätä viestiä ei ainakaan omista KUKAAN eikä MIKÄÄN

Kuka omistaa menneisyyden hymyn kasvoilla
kasvot hymyjen alla
kudosten joustavuuden

Missä sijaitsee ilme
entä yksimielisyys suussa vai silmissä
vai ehkä sanoissa joissa ne jähmettyvät
siksi kunnes paperi lahoaa internet kaatuu liha unohtaa

Kuka omistaa teidän unenne virheenne uskaliaasti housutetut säärenne
ja suljetun oven
takananne

Teitä ei ole minua ei ole tätä viestiä ei ole
sille joka ei liikahtele kuten kasvot hymyssä

tyhjyydestä puhjeten

1.01.2006

Perillä


Suomenlinna gate, originally uploaded by Vermario.

Turvallisinta on lähettää se kirjeitse
leimata sinettivaha
työntää laatikkoon

Kirjeisiin ei vaikuta tuuli eikä aurinko
mutta pyhäpäivät vaikuttavat
ja yöt

Ja jos kirje saapuu avattuna
tiedetään jonkun lukeneen
tai teeskennelleen lukemista

Lähettämäsi lumisade saapui ajallaan
turvallisesti perille

Talonmies kolaa pihaa äkäisenä
ei ymmärrä säiden päälle