12.12.2011

Tietyt tarinat voidaan kirjoittaa vain englanniksi, kuten baa-baa-bell
kellot rinteissä, tuskin tuulen yläpuolella, eläimissä kuten ne joiden nimiä en nyt mainitse
ja valtava huokaava meri ja toiveikkuus vaikka polku ratisee irtokiveä,
sortunut paikoin jyrkimmissä kohdissa ja kiemurran alas vuorenseinämää
voimatta keskittyä muuhun kuin tuntumaan kannoissa ja päkiöissä
kaukaiseen planeettaan tukevien pitävien kumipohjien tuolla puolen

Ihmisjousi pingotettu mitoitettu standardoitu sahaa vaakasuorassa
soutaa huopaa huutaa surullista vakavaa ääntä
kymmenientuhansien pelkojen ja painajaisten kieltä
liian ikonista sanallistuakseen kelloja paremmin
suuria käsiä ja sylejä joiden kautta torso matkaa voimattomana nukensuloisena
kiehuen voimavirtasappea
mitähän sinusta tulee isona miksihän mahdat suuntautua
mutta ne ovat kellot koetan kuulla kelloja olkaa hiljaa älkää kyselkö
miten kuulla mitään tältä ilman värinältä miljoonien suomujen huutaessa

Toisilla kukkuloilla kävelimme yhdessä ja tutkimme puiden yksilöllisyyttä
meitä kohti ammuttiin, kyykistyimme ruohoon käsiä nostamatta,
huusimme olevamme ihmisiä vaikkemme hyväksyneetkään sitä perustelua
joskus on puhuttava sillä tavalla poliittisesti, ei eettisesti
kalkyloitava ja vedottava toisten tunteisiin ja arvostuksiin
sellaisiin jotka asettavat asiat vastakkain ja sanovat toista hyväksi ja toista huonoksi
vaikka musiikki syntyykin hiljaisuudesta ja hiljaisuus musiikista
kelloista, lehtien havinasta, viheltelystä joutilaasta ajasta rannalla kiviä kalkattaen
merimutaa kasoihin haalien

enkä aio pyytää teitä siirtymästä valon tieltä tai olemaan tallomatta hiekkakuvia
päinvastoin
olkaa hyvä ja lisäilkää jalanjälkiänne ja muita todisteita teille tärkeistä seikoista
intialaisnaiset ovat menneet syvemmälle kirjavat vaatepilvet ympärillään
riksatomu tai yksinäinen hiekka, pienet kivet tai muta, onko sen niin väliä
huokaa huokaa
kirkuvat
huokaa
jotta voisin piirtää uudestaan kuvion tai vain katsella sen kaukaa
nimetä osat ja niiden suhteet ja painaa sen kaiken kehooni

ja onko tämä musiikkia, kun lasken sormet iholle
varovasti kuten isä on neuvonut, ettei tule naarmuja ja katkoksia ääneen
ja äkisti äänet pidättävät hengitystään, odottavat
rapistelematta nuottilehtiä tai siirtelemättä tuoleja
eikä verhon takaa voisi tietää, työntyykö hiljaisuus esiin naisesta vai miehestä
ja ehkä kuulen lampaiden kellot jalat tukevasti lattiaan juntattuina, toiseen kehoon nojaten,
työntäen maininkeja selkärangan vieruksia pitkin
pelkkinä kämmeninä ja jalkapohjina, ei mekaanisesti, takertuen maininkiin
ryöstäytyen sen mukana avovedemmäs ja takaisin
painajaiskielien värikäs pilvi ympärilläni pyörteillen
mutta hetkeksi vaienneena

Pelkään joku päivä itkeväni asiakkaan selälle
mutta olen miettinyt selityksen valmiiksi
silmäni ne vain satavat ei syytä huoleen
kasvaapa ruohoa niille joilla on ajattomat kellot
kaikilla kielillä laulavat

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,