Vadelmakankaiden villit neidit, kiviset kintut ja raapivat kynnet, paasien ympäri tappuroivat. Pilvetkin kolmioituvat, kohoavat, helteen hiiva isoaa. Ei mitenkään saa koskettaa villiä neitiä tanssivaa. Ja polut ja kukinnot, käpristyvät lehtilavat, nautinnot. Ei sadetta, ei päiviin, vain sinisen viilto keskellä kesyttämätöntä, öinen raukeaminen viileään. Hehkuvat kalliot.