5.03.2017

Koko maailma hedettä ja taivasta
puhkeaa kevät myöhässä, pyytämättä mitään
antamatta anteeksi, heittäen ylleen
urospajuissa kylpevät mettiset
puhurin lehteilemän perhosen, sinen
skillojen siroissa nieluissa

Ruoho ei aikaile, iltapäivä tunne armoa
vihreät miekat pistävät ilmaa
ja se käy niin ohueksi ja kirkkaaksi
että mahtuu silmujen tahmeisiin väleihin

ja kiertymään kerälle tärykalvon päälle