12.28.2017

Rakas Jeanie, terveisiä avannosta

Katso, täällä minä olen, luistimet ja kaikki! Tässä mitään ehditty miettiä, kumpi putoaa ensiksi jään läpi. Connie teki sen ennen yhtään kysymystä, ennen luistinten pukemistakin! Täällä ne luistimet nyt sitten ovat, nippuna kädessä, narut märän jääkylmän lapasen ympärillä. Juokse nyt sitten laivakilpaa, tässä avannossa!

Rakas Jeanie, olen koettanut ponnistautua täältä pinnanyliseen jos jokin ruumiinosa edellä. Kantapää edellä en vielä yrittänyt, se voi olla virhe. Kantapäähän ojentaa selän ja kuivana jään päällä tunnetusti näyttää ryhdikkäämmältä kuin avannossa räpiköiden ja huurupilviä puhallellen. Ai että mitenkä kerkiän sinulle kirjoittaa tätä, täällä avannossa, mitä kyniä minulla muka on? On on, vedenkestävää mustetta, sillä voi kirjoittaa kirjeen kyynärvarren sisäpuolelle samalla tavalla kuin kirjoitetaan koodilukkojen numerot, puhelinnumerot ja ties mitkä hihojen alle piilotettavat tiedot. Sielunsa ilot olkalihakseen tatuoijat eivät laisinkaan ymmärrä oleellisten asioiden päälle! Jos voisin, tatuoisin ilmaan villalankaa, joka sukeltaisi kynsieni alta ja ulottuisi kynsiesi alle. Lankaa pitkin voisi morsettaa eikä koskaan koskaan koskaan tulisi oloa, että jää yksin - tarvitsisi vain koettaa kietoa kädet ympärilleen ja jo huomaisi, että Jeaniehan se siellä lankojen päässä kinnaa vastaan.

Vaan olisihan se tietysti kaikkea muuta kuin diskreettiä, se sellainen lankojen ilmaan tatuoiminen. Pyöräilijät lakoaisivat lankaan, turkiskuoriaiset voisivat syödä heille vapauden tai langan voisi kastaa juomajauhesekoitukseen, joka värjäisi sen taianomaisesti.

Taidanpa siis vain kirjoittaa tämän kyynärvarren hauenlihaan, kirjain kirjaimen perään, ja toivoa, että ruumishuone muutetaan pimiöksi pian sinne tuloni jälkeen niin että joku tajuaa työntää käden hopeanitriittiin ja katsoa, miten kirjaimista piirtyy kuva, jonka perusteella kirjainten välit löytävät tiensä perille

luoksesi

koska olen nyt täällä avannossa enkä itse pääse,

parahtaa Conniesi



12.26.2017

jota kutsutaan onnellisuudeksi

ilma sakeana muodottomia sanoja
pyry kasvoja kylkiluita vasten
pusken vastaan kaarrun koverrun
tuiverrun hyökyaallon muotoon
nousen iskeydyn tuhoudun

kenen ovat nämä huskynsilmät
tai tämä käsi, huoletta etsivä
kenen nauru jää nurkan taakse

repivä kärki työntyy joogasalin ikkunasta
keinut tärisevät kannattimissaan
metallisalpa kilkattaa
seinät eivät kaadu mutta kärki ikkunasta
ajaa sisään ahtojäätä halkaiseva alus

leikkisästi nousevat laskevat jalat
kuraisilla niljaisilla poluilla
liki pimeän puistikon halki
kivilaivojen välisissä tuulikuiluissa
äkisti vapiseva väsymys
alahuulessa lonkankoukistajissa
tuulen tai tapahtumien piiskaama vesi
silmien kautta tulvii mitä tämä on
mikä on tämä iltaan kallistuva iltapäivä
jota kutsutaan lomaksi
onnellisuudeksi

12.22.2017

Hellä

Pienet eleet suuressa tanssissa

seisahdukset
liikkeellelähdöt
ohitukset hihat hipoen
katsothan kaulaasi
älä turhaan tee noin vaikeasti
haluan ettei sinuun satu
haluan sanoa asiat kuten ne tunnen
ota aikasi kaikki aika maailmassa
haluan että tämän jälkeen voimme tavata ystävinä
että tärkeintä on tämä ystävyys
sano mistä pidät mistä et
happinaamari ensin omille kasvoille

kaikki aika maailmassa tanssissa jonka rytmi hakkaa taivaaseen lentokoneiden mentäviä reikiä
lentokoneisiin taivaan mentäviä reikiä
syöksyä kohti kauppalaivaston tuikkivia lyhtyjä
savusumukonetta esikaupungin muurilla
ja yksin muovautuvaa hymyä astuessa huoneeseen

pienet eleet suuressa tanssissa
aloittelijan mieli aina pihalla
etsimässä kiviä ilman jälleenmyyntiarvoa

yksi ainoa elämä

12.06.2017

Työhaastattelu

Sain osoitteenne hymystä joka levitoi ilman näkyvää syytä, näkymättömien korvien luimistuksesta ja kuutiometreistä asetusten mukaista sisähengitysilmaa. Mutta mistä te tänne tiesitte tulla, näille portaille istumaan ja sukimaan hiuspohjianne? Miten tämä paikka löytyy kaupungista, josta ei ole piirretty yhtään karttaa? Kysyen vai eksyen? Tarkoitan - tietääkö joku toinenkin saapumisestanne? Ja tiedättekö toisistanne, vaikka istutte siinä kylki kyljessä ja välillä toisianne vilkuillen? 

Sigmunda sanoo, että minua viedään kuin litran mittaa. Miten litran mittaa viedään? Kääreissä vai ilman? Tyhjänä vai täynnä? Ilmaiseksi vai kunnon korvausta vastaan? Kuinka teitä viedään? Avoimena lieriönä vai muuna muotona? Miten voidaan mitata sellaisia seikkoja kuin tunne tai tyydytys, tarve tai toive? Miten voidaan mitata sellaisia seikkoja kuin taloudellinen vaste, kun mittatikkuja on vain kolme ja atomit viuhuvat seinistä läpi ja tyhjyys tanssii ja kieppuu eikä mikään pysähdy, pelkisty, ei edes valokuva suostu muuttumaan sommitelmaksi, valööreiksi, vaan herättää sen kaiken sekasotkun, jota paetaan lukittuihin parisuhteisiin ja portfolioiden koostamisiin? 

Miksi sinä juuri nyt tuota sanaa käytät? Mitä sinä olet viimeksi lukenut? Haittaako, että säpsähdän ja huudan ruoka suussa? Vuotaako informaatio sanavalinnoista jotenkin tavasta kallistaa kaulaa niin että korvakorut helähtäisivät, elleivät ne olisi tanssissa revenneet ja tulleet hukatuksi? Ja onko se merkki siitä, että on aika koota tavaransa ja avata sateenvarjo ja viheltää tuuleen? (Täällä tuulee aina ja useimmiten mereltä.) 

Sanoinko jo osaavani tämän vaikka nurinperin? 

On vain muutamia seikkoja, joita en aio sietää: tylyys, kovakouraisuus, ankeilu, pikkumaisuus ja tylsyys. Sen takia olen paras hakija, aina kääntämässä horisonttia ja lennättämässä nilkkoja, viuhumassa huoneesta toiseen ja eleestä eleeseen. Ai luotettavuus? Voitte luottaa siihen, sen lupaan, että kannan ylpeästi kaiken tämän tanssin, että tanssin ylpeästi, että ylpeys tanssii minua sinne saakka että päästette minut sisään. 

Miten niin ette voi päästää? Että teilläkään ei ole avainta? Entä nuo virka-asut? Unohditte?

Unohditte avaimet sisään?

12.01.2017

Koputa

Koputa ovenkarmeja, sisäpihojen portteja, rännejä. Ennakoi, hymyile, hypähdä. Laske lumihiutaleet lampun valossa ja hierrä ne runkoihin luvuttomana massana. Koputa, koputa, jotta ovet lentäisivät selälleen, rännit antaisivat periksi, kaupunki avartuisi ja nielisi tyydyttymättömät tarpeet.

Ei voi palata siihen mikä oli eikä edetä siihen, mitä tapahtuu. On hypättävä, nyt.