4.17.2017

Riittäminen vain yksikön ensimmäisessä persoonassa, kiitos

Sinä riität, sanoo mainos.

Riitän, kun työnnän syrjään hyvinvointini ja ilon. Riitän, kun ahdistuneena nielen kaiken, mikä tulee vastaan, senkin, mistä on vaikeaa tuntea kiitollisuutta paitsi paljon jälkeenpäin. Riitän täyttämään paikan, josta saa minimipalkan, jos oikein onnistaa.

Joskus riitin toisille mutten itselleni. Nyt se tuntuu menevän päinvastoin. Tätä saatetaan kutsua kypsymiseksi. Ja kaikki tietävät, miten pian kypsä kääntyy ylikypsäksi, veltostuu ja erittää pahanhajuista nestettä.

Riitän sinulle ja sinä kerrot sen minulle kunhan ensin maksan kurssihinnan. Se on taloudenpidossani liki kuukauden palkka. Ei, kyllä sen on riitettävä, että riitän itselleni. Rahan on riitettävä myös ruokaan. 

4.13.2017

Kuvitellaan, että

Kuvitellaan, että kaikki meni toisin. Että kasvoimme perheissä, joissa vaikeista asioista puhutaan rauhallisesti ja ystävällisesti ja lapselle opetetaan alusta saakka, ettei huonoa käytöstä toisen taholta kannata sietää. Että löysimme molemmat nopeasti vahvuutemme ja saimme keskittyä niihin ja kukoistaa niissä. Että aloimme seurustelun sopivan varhain - niin että tunsimme itsemme halutuiksi ja ajattelimme kaikkien muidenkin tuntevan niin, ja kuitenkin riittävän vanhoina, että osasimme pitää puolemme eikä kiusallisia vahinkoja tapahtunut. Että tapasimme sopivassa kohden molempien elämänpolkua, ensimmäisten suhteiden opetettua meille, mitä haluamme sietää ja mitä emme.

Kuvitellaan, että sain töitä jo ensimmäisellä koulutuksellani ja raha riitti mainiosti kaikkiin menoihin, ehkä vähän luksukseenkin. Että meidän urapolkumme oli ollut samantyyppinen ja että ymmärsimme toistemme sillä kokemia haasteita, joista oli tietenkin selvitty ponnistelujen jälkeen voittajina. Että kehomme olivat vahvoja ja valtaosin kivuttomia ja että työ tuntui mielekkäältä. Että saatoimme luottavaisena herätä aamulla ja ajatella, että kas, työpäivä - tasainen elämä - rakkaus. Että saatoimme herätä vierekkäin, nukkua vierekkäin, että pidit minua kädestä julkisilla paikoilla ja tunsit ylpeyttä siitä, että sait kulkea kanssani. Ja miksipä et olisi sellaista tuntenut? Kannoin itseni kauniisti ja jos tunsinkin joskus jotain voimakasta ja kihelmöivää, kätkin sen suloisen hymyn alle.

Kuvitellaan, että jatkoimme samoissa työtehtävissä pätevöityen ja saavuttaen arvostetun aseman silkan kokemuskertymän vuoksi. (Sen lisäksi, että olimme älykkäitä, tahdikkaita ja suunnittelimme uramme huolella.) Saimme työkavereita ja istuimme heidän kanssaan iltaa. Ystävillämme oli työtä ja kauniit kodit ja kesämökit. Joskus kävimme niillä mökeilläkin. Yhdessä tai yksin. Kuvitellaan, että näiden iltojen ja retkien ulkopuolella löysimme toimivan kaavan siihen, miten kotia hallinnoidaan. Että sinä osallistuit siivoukseen, että sen saattoi tehdä yhdessä, että vieraat tullessaan huomasivat raikkaan tuoksun huoneissa. Että liikuimme yhdessä luonnossa ja pystyimme jakamaan hienot kokemukset - närhen, hirvenvasan, jäljet lumessa. Että välillä kiistelimme jostain yksityiskohdasta mutta sitten nauroimme koko asialle ja saatoimme ystävän suhteen tilasta tiedustellessa sanoa, että eihän se täydellistä ole, mutta riittävän hyvää. Että hymyilimme siinä vaiheessa hieman itsetyytyväisinä ja ajattelimme, että meillähän on hyvät vuorovaikutustaidot ja rakastamme kuitenkin toisiamme selvästi. Ei se sen kummempaa vaadi. Että ystävät sanoivat meille molemmille tahoillamme, että onpa onni, että olet löytänyt tuon ihmisen, hän tekee sinulle hyvää ja olen niin onnellinen puolestanne.

Kuvitellaan, että halusit minua niin kovasti, että välillä sinun oli tultava luokseni kesken jonkun muun puuhan ja halattava. Että ilahduimme välittömästi toistemme näkemisen ajatuksesta - puhtaasti ilahduimme, siinä kaikki.

Kuvitellaan, että päivä päivältä suhde vahvisti entisestään sitä mukavaa kuvaa itsestä, joka molemmilla jo alkuun oli. Että sen puitteissa saattoi vakuuttua siitä, että oli tasapainoinen, järkevä, lämmin ja joustava. Haluttava. Miellyttävä. Pätevä. Kykenevä rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta, rakentamaan jotain yhteistä.

Kuvitellaan, että joskus mietimme ihmisiä, joita emme tunne niin hyvin. Että mietimme, miksi he eivät edes vähän yritä kohentaa tilannettaan. Miksi he eivät mene kunnon töihin? Jos heidän tutkinnoillaan tai kokemuksellaan ei saa kunnon töitä, miksi ihmeessä he eivät kouluttaudu jollekin järkevälle alalle? Miksi he eivät pidä itsestään huolta ja liiku säännöllisesti? Miksi he jäävät suhteisiin, jotka eivät palvele heidän omaa kasvuaan? Miksi he näyttävät surullisilta ja väsyneiltä? Miksi he eivät vain muuta elämäänsä? Niin, miksi? Mutta emme kysy näitä kysymyksiä kovinkaan usein, koska oikeastaan surulliset ja onnettomat ihmiset eivät meistä tunnu kovinkaan kiinnostavilta tai hauskoilta.

Kuvitellaan, että kolmastoista huhtikuuta aamusta aurinko paistaa ja pääsiäisloma on alkamassa. Että on selvää, että näemme toisemme, että haluamme nähdä toisemme, että yhteisistä tekemisistä tulee valtaosin mukavia.

Kuvitellaan, että emme hahmota tälle kaikelle edes vaihtoehtoa emmekä osaa olla tästä hivenenkään kiitollisia. Se on kuvitelman helpoin osuus.