Lumme

My lotus, originally uploaded by dutchweed.

Lakkaa puhumasta ihmisestä sipulina.
Sipuli työnnetään maan sisään ja tekee verson.

Kun ihminen työnnetään maan sisään se ei verso vaan maatuu. Ihminen kelluu. Keuhkot kelluttavat, muuten olemme melkein vettä. Läpikuultavia, viiltäviä terälehtiä.

"Mikä noista on todellisimmin sinua?" kysyy ystävä. En osoittaisi yhtään lehteä. Terälehtien läpi kuultaa valoa jos kyykistyy oikeaan kulmaan. Heteitä ja emejä ei näe, jos nuppu ei ole auennut.

"Huomasin eräänä päivänä, että kaikki omistamani kasvit kukkivat valkoisin kukin", kirjoitan ystävälle. Se ei pidä paikkaansa. Mutta en huomaa muun värisiä kukkia. Anteeksi, purppurajuoru. Anteeksi, Begonia albo-picta rosea.

En ole kukka tai en huomaa kukkivani. Eihän kaapissani ole muuta valkoista kuin yksi yöpaita. Siinä on hyvä seistä keskellä punaista mattoa ja alkaa pyöriä yhä nopeammin ympäri, kädet sivuilla.

En ole sekään todellisimmillani.

Ei ole mitään itseä, johon viitata. Ei ole todellisinta terälehteä, lehtiterästä joka viiltää kynnen kahtia ja tekee mekoista mattojen värisiä. Vesi peittää alleen terälehtiä ylläpitävät putkimaiset rakenteet.