Taivaanripustaja

unititled 3, originally uploaded by codePoetG.

Kas noin

muutama hakaneula synnyttää illuusion kangasta rypyttäessä, valoja helliessä, korvan läpi työnnettynä. Maailma on näin ja näin, tulee pimeämpi, illampi. Varjoja ei tarvitse korostaa.

Kun taivas on ripustettu ja tähdet asetettu soimaan suunnitelmallisesti kaanonissa, voidaan astua askel taaksepäin, nostaa etusormi huulelle ja sanoa hys taidetta. Museossa ei meluta, kirjastossa ei meluta, hautajaisissa ei meluta. Katsotaan kaukaa, uppoamatta syvyyteen, hengittämättä maailmaa. Opas sanoo, että tässä on kultainen leikkaus. Mutta pidä sakset loitommalla.

En hengitä tähteä tänä yönä.

Menen naisten kanssa. Kotikutoiset kohtalottaret oikovat selkiään kouristamalla niitä kerralleen kiellon jälkeen. Kudoksista tulee pehmeitä ja periksiantavia ja nilkat piirtävät kaaren taivaanlaen kautta lattiaan.

Pidä sakset kauempana. Leikkaa korkeintaan siimat edellisistä konstellaatioista tähtien pudota rinteeseeni. Ne ovat niin kirkkaita, että näen olla lukematta ilmeitä. Nämä eivät naura jokaiselle sanalle. Nämä ovat surullisia ihmisiä.

Jos varpaani koskettavat puista lattiaa, hengitys pakenee ja olen siellä, taivaan suomuissa keskellä yön satunnaisuutta.