vihellys
toki enemmän koira kuin ihminen
selkärankanikin yhtenäinen
atlasnikamasta hännänpäähän
mutta että sydämeni on koiran sydän
enkä tyydy enää kylpyammeeseen
kun jokin liikuttaa kättä vedessä
tulee jälki
katoaa
kun jokin liikuttaa mieltä vedessä
ei katoa mitään
ei jäljestettävää
häntä on mielin kielin
painumatta alas, pörhistymättä
koiransydämeni kauhoo
merenrantojen lauluja
haistan horisontin mastot
puran taas yöllä kuteet
ja sitten pujotan ne takaisin loimiin
kiireesti ennen aamua
ovelta ei kuulu mitään
istun odotan
vihellystä
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home