Lintua

Photographing birds, originally uploaded by tsjeu.

Kun työnnät hevosen korvan niskahihnan ali, pidä korvaa kädessäsi varovasti kuin lintua. Miten pitäisin kädessä lokin tai variksen? Tai strutsin?

Tiiviisti, määrätietoisesti, puristamatta. Ajattelematta, miltä linnusta tai korvasta tuntuu. Ajatellen, miltä ote tuntuu, ei miltä siipien painuminen kylkiin tai niskahihnan liukuminen paikalleen tuntuu.

Olen päättänyt olla kirjoittamatta siitä, mikä on tärkeinta ja oleellisinta ja keskittyä anekdootteihin. Siispä kun otat hevosen korvan käteesi, ajattele strutsia.

Se juoksee seitsemänkymmentä kilometriä tunnissa, nopeammin kuin hevonen. Ja se potkaisee miehen vatsaan helposti pahan halkion terävällä kynnellään. Ja miksei naisenkin vatsaan.

Sananlasku hevosen potkimisesta on ei pidä paikkaansa. Strutsin potkaisusta ei sananlaskua taida ollakaan. Kuinka suuret sen aivot olivatkaan? Kissan aivot ovat hasselpähkinän kokoiset. Kissa on nisäkäs, jonka ajatellaan metsästävän lintuja. Strutsi tuskin kissaa kiinnostaisi. Kissa vain liukuisi aitauksen ohi ilmeettömästi kohti viljavarastoa. Strutsi tuijottaisi.

En edelleenkään ymmärrä, miten strutsi otetaan käteen. Mutta yhtä kaikki, tarttuessasi hevosen korvaan ajattele, että kädessäsi on lintu. Älä ajattele muuta. Älä tee asioista vaikeampia kuin ne ovat.