Eikä kukaan näe

Run, run away, originally uploaded by zqb.

En malta kävellä. Lähden punaisen kassin kanssa, punaisessa takissa, juoksen huurretun puiston halki. Juoksen balettihameessa kolmanteen kerrokseen, koulu tuoksuu pölyltä, kiviportaat ovat kylmät paljaalle jalkapohjalle. Juoksen veteen ja vedestä ylös, nostelen bikineitä käsillä, nauran vesimelonisuulla. Juoksen kaislikossa auringon laskiessa, muta maiskuttaa nilkoissa, mukanani on keltainen koira.

Kukaan ei näe. Olen liian nopea, kevyt, täsmällinen ja muuttuva näkyäkseni muuna kuin punaisena ilona, joka liikkuu tahdikkaasti ja joustaen, eleiden pysähtymättä.

Juoksen, juoksen katua alas. Miehet kääntävät katseensa, naiset vaihtavat puolta. Maailma tanssii ja kimpauttaa kannat ylemmäs. Juoksen ylämäkeenkin, ostokset kassissa.

Mitä tämä on, ettei osaa kävellä.

Ei ennen kuin aurinko leikkaa tien ruusupenkin luona. Siinä seisahtuu, antaa valon tulvehtia kasvojen uria pitkin, riistää mukaansa surun kerrallaan, laskee ostokset, levittää kätensä sivuille, nostaa kasvojaan taivaan suudelmille, kallistuu taaksepäin ja pyörii. Keskellä puistoa, ruusupenkin luona. Seisahtuu, katsoo ruusuja.

Näen ruusut ensimmäistä kertaa. Ne ovat tehneet nuppuja talveen. Pakkasessa seisovat huurretut kukat. Varsien piikit repivät sukkahousut kahlatessani penkin keskelle.

Mutta ei, ne eivät tuoksu miltään. Aurinko sulaa, linnut pyrähtelevät, naakatkin, observatorio siristelee ikkunoitaan. Syreenit ovat muuttuneet valkeaksi tsehovpitsiksi, lehmukset mallorneiksi.

Otan punaiset ostokseni, suoristan selkäni, matka on taas minussa, saappaassa hieman lunta. Jos kukaan muu ei teekään tästä kadotettua valtakuntaa, minä teen. Nukun talossa hevoskultin ylärinteessä, ovessani on puhkijuostu kenkä. Matkani on kevyt, aurinko suopea.

Silitys silitykseltä, tanssiaskel tanssiaskeleelta kuluu terä kunnes veitsellä voi vaaratta nukkua, poski pehmeää vasten, juoksemisesta kevyenä ja valppaana. Käsi nyrkissä, nyrkin sisäpintaan piikitettynä pieniä kirjaimia.