Kynttilöistä

Pies colgando en Venecia, originally uploaded by odei.

Olen pahoillani, olen pahoillani, sanoo. On myöhä, tulee tuskin varoittamatta. Sanoo tuovansa kirousta. Se on likomärässä olkalaukussa. Voi olla, että sanon nyt aivan mitä tahansa, että puhun levottomia, en voi enää taata itseäni, sanoo. Sanoo ettei tiedä mitä on tapahtumassa. Käy sisään, sanon. Sinähän vilustut, tuolla tavalla.

Hänen jälkeensä jää haisevia lätäköitä, housut ovat ikävässä lietteessä, takissa kemiallisen pesun lätkä. Tästä et selviäkään niin helposti, ajattelen.

Otahan vaatteesi pois, sanon. Katsotaan, löydänkö kylpysuolaa vai saatko kylpeä käsinmurskatuissa tuoksupelargonini lehdissä. Katsohan nyt tätäkin helmaa. Olisit ottanut veneen. Pohjaa myöten tuleminen on tuollaista. Tai olisit mennyt kiertotietä, sillan kautta. Olisit soittanut ovikelloani siistimmin. Ei tästä tule mitään, vetät koko eteisen.

Olipa kerran, sanoo, rakastaja joka oli niin kiireinen, ettei ehtinyt hankkia venettä eikä kenkiä kävelläkseen sillan kautta. Pötypuhetta, totean. Mutta käyhän sisään sieltä ja ojenna vaattesi tähän, noin. Äläkä arastele, ei täällä ole muita. Jos minä nauran sinun kananlihallesi, kestät kyllä sen kuin mies, kuolematta mutta hivenen kauhistuen. Jälkeenpäin saat leipää. Mutta vielä et.

Mitä moinen ajattelemattomuus saakaan aikaan. Kynttiläsikin ovat sammuneet. Oletpa hupaisa näky, pimein kynttilöin liikkuva rakastaja alasti ja kananlihalla. Tule, kiedotaan sinut tähän vilttiin. Täällä on aina vähän vetoisaa eikä tulitikkujakaan taida olla. Minkä valossa nyt luemme pahasti vettyneen Platonin kappaleen 218 eestä 219 aahan?