Liuku

Snow Days, originally uploaded by musicmuse_ca.

Lapsena ei liukastunut koskaan. Liukui tarkoituksella erilaisin apuvälinein. Kävelytien pinta kiillottui, isä kiroili illalla kaatuessaan.

Lapasissa oli märän villan haju, vyötärölle kiertyneenä kädet, jalat, mentiin yhdessä, jalat aukilevälläänilmassa, lapasilla ohjaten. Ei ollut irrallisia kehoja, kihertävä raajasade kirkui, pyöri jalat ilmassa. Joskus alla oli pahvia, joka muhjuuntui. Joskus meni puihin. Tuli verta eri ruumiinosista.Lapaset haisivat paitsi märälle villalle, verellekin.

En ole unohtanut.

Poskiin paloivat emalinpunaiset läikät. Kaakao oli tarpeen. Joskus haettiin pimeästä kotiin, kun pelkäsivät niskojen katkenneen. Eihän siellä edes nähnyt, minne meni. Mutta kuuli, se oli tärkeämpää. Kerran laskimmekin kalliolta alas, häntäluu meni säpäleiksi toisella kertaa. Silloin kyllä näin, pimeässä en. Ei se haitannut.

Ei se haittaa vieläkään.

Aikuisena kirjoitti vihollisia. Kuvitteli ilmeet. Kuvitteli hansikkaat ja nastat kengänpohjissa. Kutitteli kuvittelemistaan mielipiteitä ja vartaloita.

Taidan mennä ostamaan pulkan jos käytettynä löydän. Punaisen, se jättää jäljen jossa on keskellä kohouma. Ihmiset mustatoppatakkiset miehet tuijottavat kun lasken huuuiii laivat näkyvissä. Pitää varoa ettei törmää puihin. Ellei sitten tahallaan ohjaa liukua niitä päin villanhajuisin lapasin.

Aikuisena kiihtyy helpommin.