Maalaisit ihollesi valkeaa

cloud light, originally uploaded by formica.

Et kuulosta tänään itseltäsi. Liikkeesi ovat lintua, kävelet huoneesta toiseen, vertaamme vyötäröitämme, laskemme ne lantioille, huokaisemme, katoamme kylmään. Leikkisit kanssani hetken. Antaisit matkata rauhassa kuin en olisi tässä. Tekisit askareitasi. Minäkin tekisin, halaisimme kaakeliuunin luona, tanssisimme sahalla rungoille soitetun valssin. En unohtaisi.

Maalaisit ihollesi valkeaa, kirkastuisit, laulaisit unista. Nukkuisimme sormet vastakkain, hengittäisimme yhteisiä salaisuuksia, maalaisin iholleni sinisiä sanoja, elohopeasanoja kiirehtimään sinua.

Katsot surullisena. Ei elohopeaa saisi iholle laittaa, ei lyijyvalkeaa. Ei saisi nukkua vieressä, laulaa toisen sanoja. Ei saisi saapua perille koskaan, pitäisi olla aina matkalla, sormi matkalla niskan levadalla, huulet kuiskauksen ympärillä, öljy huulilla, kädessä öljyä, öljyllä pesisit pois elohopean, lyijyn, öljyllä pesisit rikottujen kuumemittarien jäljet. Öljyllä pesisit tyhjät putket, merkityksettömät asteikot.

Öljyllä pesisit pois mitä ei voi enää pelastaa. Tahratun maan, meren, ilman, sadut.

Matkaisin sinun pinnallasi, unohtaisin pelätä, laskea sekunnit loppuun saakka. Tauoista syntyisin kohinassasi. Ääneni olisi hetki jolloin ihmettelet oletko yksin.