2.16.2006

Ottaisin öljyssä, kiitos


The rule of thirds, originally uploaded by Tampen.

Ne eivät siteeraa feminististä teoriaa, jos ne yltyy objektivoimaan eivätkä mahdu normaalikokoiseen säilyketölkkiin muuten kuin hiutaleina tai paloina vedessä tai öljyssä. Ottaisin öljyssä, kiitos. Vettähän on kokonainen allas.

Marmorimies kuvastuu veteen, vesi on ympärilläni, leikin delfiiniä, kujeilen ajatukselle ovien auki heittymisestä talvipäivään, jää rusisi rikki altaan reunat, marmorimies ei välittäisi. Kun liikun, marmorimies katoaa. Jos olen värähtämättä, piirtyy se päälleni. Te vedenyliset, miksi puhutte todellisemmasta? Eivätkö sanannekin ole kuvajaisia? Miksi puhuisitte, jos pitäisitte vedenylisestä marmorimiehestä enemmän kuin tästä, joka aaltoilee ja venyttelee huokauksissani.

Pyörähtelen vedessä notkeasti. Enkö harjoitellutkin tätä kaikki vuodet? Pidätän hengitystä viikkotolkulla, menen kaakeleille huuhtoutuneen ystävän viereen kuolemaan. Joku viheltää pilliin, sardiinia, takaisin.

Sanoitteko jotakin hymystä?

On eläimiä, jotka hymyilevät kaikkina hetkinä. Sardiinit eivät kuulu noihin eläimiin, siksi te syötte ne mieluummin kuin minut. Syö tai tule syödyksi, siinä mottoni. Hymyile tai tule syödyksi. Ei kiitos, nyt ei ole nälkä.

Enkä voi sille mitään, ei tee mieli. Olisi vale naksua ja viheltää, että olen valinnut osani, valinnut altaan ja marmorimiehen, rypäleet naisen kädessä, kuvajaisten katoamisen liikkeeseen, punaiset lyhdyt altaan vierellä, mosaiikin. Että olisin valinnut esitysajat tai katsojat, hymyni, hyppyni. Että vesi olisi elinehtoni, että kuivalla maalla öljyäisin itseni heti suihkusta astuttuani.

Niin teen, minun on pakko. Kun sinä epäilet, minä uskon.

Altaani pohjalla on reki. Jos haluat, voit käydä siihen istumaan. Mutta en minä sinua kuljeta pintaan siinä enkä muutenkaan. Kunhan telmin ympärilläsi. Tunnen altaan jokaisen kolkan, lohjenneen laatan, kuvajaisen värähdyksen hiljaa liukuessani. Marmorimies vastaa eleisiini tanssien samaa ailahdusten nestettä.

Olet oikeassa, en minä täällä asu. Ilta illalta nousen vedestä, puristan hiukseni kuiviksi, ajan toiselle puolen kaupunkia puristuen pahanhajuisten miesten välissä, työntelen purkkiruokaa pannulla. Öljyän itseni suihkun jälkeen ja aamulla käyn jälleen altaaseen kuin kuka hyvänsä meistä. Ja olen leikin. Se muu on unta, marmorimiehen olkapäät vispaavat.

Ilmakehä väistyy jäseniltäni.