Spektri

EARTH STAIN..., originally uploaded by CARNIVAL OF LIGHT.

Riskit
nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksissa
uusissa energiatalouksissa
öljyteollisuudessa
vaikeasti hyödynnettävässä öljyssä
tuulienergiassa
pizzerian oven löytämisessä
Opecin ulkopuolisen öljyn loppumisessa
IGCC-teknologiassa
vetytankkausaseman räjähtämisessä naapurikorttelissa
rakastumisessa
raa'an karhunlihan syömisessä
malarialääkkeiden syömisessä
valkaisuainetta sisältävän pyykkijauheen syömisessä
pikkusormustinkukan siementen syömisessä
voimakkaiden D-vitamiinilisien syömisessä

Tutustumisessa
kättelemisessä

me emme muuten kätelleet, kätellessä useimmat taudit tarttuvat

me vain istuimme ja ristikuulustelimme. Silti jokin virhe tapahtui, jokin hirvittävä epidemia sikisi tyhjässä fraasissa yli olkapään, vai jo aiemminkin. Ja me tiesimme, me tiesimme. Emmekä tehneet mitään. Olisinko kävellyt karanteeniin, pyytänyt sulkemaan sisään? Ei, jatkoin matkaani punaisen sohvan luokse, pidin huolta käyntini ryhdistä, selän aaltoilun tulee olla katsottavaa, hiukset solmulla niskassa, näin. Naisten tehtävä on virittää tunteita muissa, kuvastaa ne takaisin kevyesti abstrahoiden. Pian koko maailma yskii, vanhan musiikin seassa, uima-altaissa, kahviloissa, mantelimassatehtaissa. Kukaan ei muista jakaa työläistytöille hengityssuojaimia. Sylkipisarat keräävät ympärilleen sitkeän mantelijauhon jo ennen kuin sekoittuvat glukoosisiirapin tahmeaan kaikkivoipaisuuteen. Yskitään, kolitaan tuolinjalkoja uskaltamatta nousta seisomaan kuumeensyömille jaloille. Käyhän se istualtaankin.

Riskit
kaatua tuolilla suorin selin taaksepäin
ovat reaaliset
mitä kovemmin koettaa keinahtaa
poispäin
mistä ei voi olla näkemättä.

Riskit siitä että jokin olennainen jäisi kirjaamatta ovat tässä tilassa olemattomat. Tiedetään, ettei näin voi jatkua. Hiilivedyillä emme voi jäädyttää sitä sydäntä, joka on asetettu styrokslaatikkoon ja pitäisi saada hidastumaan. Antakaa palasina mannerjäätikköä, sanoo lääkäri, päät pudistuvat. Sitä ei enää ole, on unohdettava, että oli, ei saa tulla katkeraksi, ei saa lakata uskomasta, että jokin päivä jumala herää ja tulee kiskotellen esittämään painokkaan puheenvuoron. Kadut ovat veden vallassa, kesäisin liikutaan kauppaan vesijuoksuvyö kireällä, stykslaatikkoinen kantoteline pään päällä, talvisin kaulaan ulottuvin kahluusaappain. Merenlahdesta pistävät betoniset pylväät. Tätä sydäntä eivät jääkaappijäät lohduta. Se pysähtyy ajallaan, koska sitä ei osaa kukaan pysäyttää. Sitä ei voida lennättää enää kenenkään rintakehään kumistamaan tablaansa. Taivas on tyhjäksi pyyhitty. Ne jotka eivät saaneet ennen näyttää siltä kuin olisivat nähneet, tähyilevät sitä. Mutta lentokoneita ei tule, linnuille on syötetty myrkytettyä kauraa, jottei epidemia leviäisi enemmän. Sydän näyttää veltolta hyytymältä.

Kun se pysähtyy, se ei enää ääntele.

Laskin sormilla neljään ja itkin. Kaikkein tärkeimmän hinta heilahtelee. Suostuako kiristykseen vai ryhtyäkö metsästäjä-keräilijäksi, hyväksyä riskit kasvien tunnistamisessa, pyydetyn hinnan maksamisessa, inflaatiossa, jokin päivä heitän pienen kiven kohti jumalaksi kuvittelemaani ja se rasahtaa rikki, niin umpiruosteessa, työnnän sormeni läpi viemäriputken ja tajuan, etten voi vetää sitä enää pois nesteen suihkuamatta huoneeseen, puhelimen akku on loppu, en ehtisi talonmiehen luokse juosten, talonmies on perverssi, en varmasti mene, kynäni kelluisivat, mustanlimaista nestettä olisi ikkunankarmeihin saakka. Seison sormi putken sisällä ja tuijotan sisäänpäin.

Riskit
tunnistaa oikein jokin tunnetila
sanallistaa se
tehdä siitä objektiivisesti todellinen
samalla tavoin kuin todellisia ovat
malaria
unettomuus
tytärten sängyt kiireesti kyhätyissä pakolaisleireissä
illallispöydän lasku tuskin samalla kielellä kaikille luettava
veden kierto minusta sinuun sukupolvi kerrallaan
kunpa se kantaisi ajatuksia onnellisuudesta
ja epätoivosta
sataessaan saviseen maaliskuun loppuun

vielä päivä, sano, tai kaksi
tai vuoteen kaksituhattakaksikymmentäkaksi saakka

ei kannata haalia omaisuutta, kohta on jo mentävä, mitä minä näillä tarinoilla,

sanot että jotakin varmasti tapahtuu, onhan jonkun keksittävä kuinka tästä päästään livohkaan, ei tämä niin paha maailma ole. On oltava aukkoja, entäpä jos tuo aukko onkin umpeutumaton haava, stykslaatikon suuaukko, kansi on kadoksissa, liha veltostuu. Entäpä jos tuo aukko onkin tuo umpeenkuivunut aortta – eikä ulotu sydämeen, ja sormeni on putkessa ja pelkään kynieni vettyvän ja mattojen haisevan ihmisen oikealta hajulta kaiken myskin, mimoosan ja tammisammalen jälkeen

Minä tunsin joskus tuon sydämen
tanssin sen tahtiin
se minun tahtiini

Hyvää totta kaunista se rummutti
Ras Tanurassa Sand Islandilla
Ghawarin tyhjenneissä taskuissa
paikoissa jotka ovat vain nimiä
sille joka ei halua vahingoittaa
tunnetiloja
ne litistävät
ilman sulkapeitteestä tehden
taivaisiinnousemisista mahdottoman
kokonaisille parville kerrallaan

Ja jos joku ponnistaisikin ilmaan, huutaisimme sille riskit, muista riskit, sinun on laskeuduttava päivän tullen, silloin et voi ottaa suuntaa tähdistä, mentävä pellolle, syötävä myrkytettyä viljaa, ihan sama nousetko vai etkö,

riskit

syömisessä
rakastamisessa
nukahtamisessa

Mutta se olisi jo kauempana kuin tähdet, liukuisi öljyn pinnalla ihaillen sen spektriä, riikinkukon pyrstön silmiä ilman pyrstöä ja riikinkukkoa.