2.24.2006

Unessa eläimet tulevat


Best Friends Forever, originally uploaded by The Fifth Element.

Unessa eläimet tulevat luo, asettuvat viereen. Kamelin kyttyröiden väliin on ujutettu padallinen hummusta, lehmän sarviin työnnetty juustokiekot. Tulee musta koira, suussaan päivän lehti, pudottaa lehden parven alle, loikkaa viereeni, huokaisee kerälle. Kello on varmasti jo viisi, uusi päivä. Viimeiseksi tulevat valkoinen tamma ja harmaa kissa saunanavain kaulassa. Tammalla on jo ahdasta, koti tuoksuu huoneelta vasta tammalla.

Herään, harmaa makaa luonani, tassu rinnallani. Ettet menisi. Ettet unohtaisi, mitä on hengittää samaa ilmaa, juoda samasta astiasta, ajaa takaa samaa varjoa - sitä jonka viirikukko heitti vuosia sitten tallotulle kuivuneelle mudalle, laihtuen ja haalistuen aina iltaa kohti, sinne päin minne tamma katsoi.

Näitkö mustan koiran, kysyn harmaalta. Se katsoo ja tartuttaa haukotuksen. Ulkona on ensimmäinen aamu. Harmaa on keriytynyt pihoilta tähän viereeni, tiivistynyt mattoja kiiltävämmäksi lentäväksi silkiksi.

Viivyttelemme tovin lakanoissa. Päivävieraita varten täällä on jokin tavaton tuoksu. Niin, se on tuo jasmiini. Se rakastaa minua ja tekee siksi itsestään numeron. Vaan kuka sen täällä pölyttäisi. Ilma korkeintaan, harmaan tomulla. Kukka putoaa ennen yötä, kadotan sen hiusteni punaisiin taskuihin.

Harmaa katsoo lattian poikki, laulaa ja antautuu hyväilyille. Se odottaa yötä. Silloin se hajoaa kaikiksi noiksi kavioiksi ja sorkiksi, on manner jonne ei tehdä matkoja, valoton peilisali, yön kertautuva hiljaisuus.

Hiljaisuuden käpälä lepää sydämelläni. Se lepää siinä kun nukun ja se lepää siinä kun herään. Nämä ovat sanoja, jotka unohdetaan. Ulkona on ensimmäinen aamu. Sisällä seisovat eläimet niin hiljaa että ne kuvitellaan pianoksi, pyykkitelineeksi, samettikoltuksi ja hiussoljeksi. Käpälä sydämelläni lepää. Joskus sanojen on kimmastuttava, ajettava unet tuulettumaan pakkaseen.

Mutta toistaiseksi on vasta ensimmäinen aamu, ja ulkona on sees, ei ollenkaan unia.

4 Comments:

Blogger Miss Foxy said...

hurmaava jymykäs kissantassu!

Sirkka Turkka kertoi kuolleista koiristaan, kuinka ne juuri ennen nukahtamista tulevat hänen luokseen hopeisena nauhana.

11:19 ip.  
Blogger Veloena said...

Hopeinen nauha...

Minä näen usein unta kujasta, kaikki on sinistä, sadat siniset koirat juoksevat, niiden kynnet rapisevat sateena.

1:34 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Hi, my name is Jill. This was my picture you used here from flickr. I was wondering what your blog entry was about since I don't understand the language.

1:24 ap.  
Blogger Veloena said...

Hi Jill! It is about dead animals that come to meet you when you sleep. The once beloved, the still beloved. The missing part of love.

7:57 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home