3.31.2006

Avautuisit kuin lonkkanivel

Jeanie darling, tänään sain ruukullisen punaisia tulppaaneja salaiselta ihailijaltani. Katsoin häntä kulmieni alta äkäisenä - eikö tuo ole lukenut plathiaan kunnolla. Sinä olisit tiennyt, olisit tuonut posliinihyasintteja, kalliokieloja ja sahramikrookuksia, niilinlootuksen boolimaljaan istutettuna, kiehkuran tuoksuköynnöskuusamaa. Loly, olisit näyttänyt lajikenimen, Loly kuten Lol V. Stein.

Jeanie, toisinaan mietin, mikä kasvi olisit jos päättäisit avautua kuten aamut avautuvat. Katsohan, epäilen, että olisit sittenkin jokin muu kuin ne kukat, jota miehet sinulle kantavat. Se on epäilemättä myös syy, mikset vastaa kirjeisiini. Jeanie, sosiaalinen elämäsi on liian vilkas. Et ehdi milloinkaan ajatella lonkankulmaasi ja sitten oletkin jo vanha ja murrut.

On eräs salaisuus. Minä en avaudu kuten kasvit vaan kuten lonkkanivel, uudestaan ja uudestaan. Olen samalla tavalla joustava ja muuttuva kuin lonkkaluuni. Luulenpa, että jos Jumala olisi ollut viisas, hän olisi tehnyt miehen naisen lonkkanivelestä.

Katsos Jeanie siinä tapauksessa meidän miehemme, keitä ne minäkin hetkenä lienevät, olisivat irvistelemättä toisilleen ja sanomatta sinulle jälkeenpäin että vanha Connie on päästään sekaisin kun käy romanttisilla iltakävelyillä tuollaisen mistään mitään tajuamattoman pölvästin kanssa. Enkä edes tiedä, sanotko, että Connien päässä ei ole mitään vikaa. Että Connie se vaan on sellainen ystävällinen tyttö, joka hymyilee miehen sanoessa typeryyksiä.

Jeanie, sinä tunnet minut paremmin kuin ne miehet joten voisit vaivautua vastaamaan hieman ripeämmin. Muuten joudun seurustelemaan juuri näiden pölvästien kanssa!

Minusta sinun pitäisi lakata murehtimasta noita asioita, joista viimeksi niin vuolaasti puhuit. Katsos, tulisit tänne jokin päivä, valvoisimme yön yli. Minulla on pari pulloa mantelilikööriä ihan sinua ajatellen kaapissa. Ja kun aamu valkenisi, avautuisit sinäkin kuin lonkkanivel.

Ja minä, minä seisoisin kyynärnojassa, melkein ylösalaisin, jotta sinun sanasi heldelmöittäisivät minut varmemmin! Sinä tiedät, että olen niitä, jotka synnyttävät sanoja, kunhan alkuja istutetaan minuun. Olen synnyttänyt jo niin monta tähän kirjeeseenkin, ettei tunnu enää missään. Saa pikemminkin ponnistella, etteivät ne pullahda maailmaan ennen aikojaan!

Jeanie, muistahan vanhaa Connietakin, kun nämä jasmiininnuput avautuvat. Vähän minua kyllä kauhistuttaa, ettet koskaan löydä tätä pahvikorttia istutuksen rehevästä röyheydestä, mutta turhaan minä sitä tässä kontemploin. Löydät jos löydät ja et jos et. Mitään askeettisempaa en tietenkään tahtonut lähettää, kevät ja kaikki.

Connie, korvansa takana onnenpensaan kukkivan oksan kärki pinnillä kiinnitettynä

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

kuka sinä olet

10:30 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home