Kellumisessa on puolensa

Sirena, originally uploaded by Salvador Moreno.

Meri heittää päätä silokallioon, haavaa ei tule. Viherlevän sormet kutittavat alaselkää, bikini jättää paljon auringolle ja kutitukselle. Mutta pitää olla kuntoa, laajat keuhkot ja rentous. On maattava jännitymättä ja kaikki onnistuu.

Sanot, että olen vietävissä mihin hyvänsä, minut voidaan kääriä kirjavaan mattoon huumattuna ja laskea selälläni pupillit suurina avoveden varaan, painaa silmäluomet kevyesti kiinni kuin nukelta. Ja että sitten vain kellun avomerelle saakka, kun laivaväylä talvisin katkaisee jääjuoksun. Ja että menen minne en haluaisi, kun on nämä virrat.

Ja että voisin upota.

En osaa upota, olla hengittämättä. En osaa olla kikattamatta, kutiamatta, punastumatta, kompastumatta, unohtamatta vaaroja. En osaa luetella aakkosia lopusta alkuun, mutta kellua totisesti osaan. En osaa vajota pohjaan, minulla ei ole kiduksia.

En osaa olla tuntematta ja venyä silti metreiksi, en osaa puhjeta liejusta terälehtevää valkeutta ja yhteyttää. En osaa uida enkä upota. En osaa kiinnittyä kallioon enkä hiekkaan, en osaa rakentaa enkä rakentua, en osaa kutittaa pohjasta käsin yllä kelluvaa bikininpaljasta selkää.

Mutta osaan kellua. Kellumisessa on puolensa. Katsohan, näin sahalihakseni liikkuvat, kun hengitän. Vaikka minussa onkin liikaa vettä, on minussa myös ilmaa. Ei riittävästi tieheni leijuakseni, mutta riittävästi, jotten painu pohjaan saakka.

Kuka pohjassa nyt tahtoisikaan olla? Laskisiko siellä koko lahdenpohjukan hiekanjyviä ja ärtyisi ne sekoittaville aalloille. Vai pakenisiko lokkien ääntä ja mädäntyvän rakkolevän hajua. Vai pitäisikö nenästä kiinni ja teeskentelisi olevansa kivi kolme sekuntia ja pulpahtaisi sitten pintaan elämää haukkoen.

Voi, tätä en ymmärrä ollenkaan!