Lakkaa hokemasta kello kuutta

ruby avenue fire, originally uploaded by foreversouls.

Hyvää naistenpäivää, Jeanie rakas.

Harmillista että vietämme sitä tällä tavalla. Kävelemme jäisiä katuja ja ihmettelemme palavaa taloa kumpikin puoleltamme. Vai lienemmekö sittenkin samalla puolella, koska näen sinut koko ajan. Ehkä tälle asialle olisi tehtävä jotakin. Ensin meidän on selvitettävä, kumpi on tehokkaampaa, huovalla tukahduttaminen vai vedellä viilentäminen. On keskusteltava loppuun asti. Kompromissin on löydyttävä.

Voin kuvitella, mitä sanoisin, jos sanoisin, mutta ehei, minä kirjoitan kirjettä. Sanoisin, että älä ole noin negatiivinen. Mitenniin rötiskö jolla ei ole arvoa? Jaa että kuudelta. No voi kyllä tehdä tiukkaa että kuudeksi ehdittäisiin ja vielä suihkun kautta. Keskeytitpäs. Etkö kuullut kun sanoin - ja että no niin ei olisi pitänytkään, siinä olet oikeassa.

Ei olisi pitänyt koskaan opetella puhumaan eikä ainakaan kirjoittamaan. Joskus opettelin, kun ajattelin, ettei ihmiselle voi ikinä sanoa liian monta kertaa, miten tästä välittää, kuinka rakastaa, että olet ihana, darling, dear, Jeanie, olen tässä ja kirjoitan ihan sinua varten. Mutta jospa nyt kävisimme tämän kaiken läpi, vaikka kiirehän tässä tulee, kuudeksi emme varmasti ehdi. Lakkaa kutsumasta taloa rötisköksi. Jeanie rakas, kotitalo on aina kotitalo, vaikka sisustus olisikin hieman homssuinen.

Miten niin voimme jättää tämän sammuttamatta ja mennä kotiin. Jeanie, katsohan ympärillesi. Me olemme jo kotona, talon sisällä, eikä ovea ulos ole. Tuo ovi on sinun, tuo minun. Ne vievät vain syvemmälle. Me olemme syntyneet täällä, täältä, näistä käytävistä. Pysytellään tässä rapussa. Kietoutuisit tänne syliini, syvemmälle leikkimään, katsoisit miten tuo äidin viileään nostama fiikus käpristyy liekkeihin.

No, huovan mahdollisuus taisi mennä juuri. Iske se letku seinään ja lakkaa etsimästä ovea. Seinän läpi ei kaivauduta kynsillä. Ota sinä tuo toinen pää. Lakkaa hokemasta kello kuutta. Olisi kyllä parempi puhua, mutta kun et kuuntele, pitää kai kirjoittaa.

Jeanie, tällä kertaa pelkään, että kirjeeni ei tavoita sinua... että se palaa jo ennen kuin leijuu jalkoihisi. En ole koskaan ennen heittänyt kirjettä liekkien läpi.

Mutta tietenkin me palamme samalla tavalla kuin aina ennenkin, kirkuen ja lettinauhat tuhkaan sulaen. Ja huomenna me näemme toisemme, tai viimeistään ylihuomenna, ja kaivat taskustasi liidun ja kysyt, hypätäänkö ruutua. Merkkiä emme tarvitse, me kuvittelemme sen. Se on tuossa ruudussa. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Jeanie, toivottavasti ehdit lukea tämän vaikket ehdikään kello kuudeksi suihkun kautta ja tämä vain viivyttää sinua enemmän ja enemmän. Katsos, halusin toivottaa sinulle hyvää naistenpäivää. Koska rakastan sinua, vaikken rakastakaan käytöstapojasi. Mitä se tuollainenkin on, kynnenalusesi ovat kohta aivan likaiset!

Sinun, Connie