Liikahtamatta

Unikkosilmäinen (poppyeyed), originally uploaded by Veloena.

Jeanie, on ollut aikoja, jolloin aika on jäsentynyt tarvitsematta melodioita. On riittänyt, että on herännyt ja tiennyt heränneensä uneen. Siperianunikot ovat puhjenneet läpi kesän, nuppu toisensa jälkeen tulvauttanut silkkihameensa kääröltä tuuleen.

Olen rakastanut, minua on rakastettu. Se on niin yksinkertaista. Veri on ollut punaista, taivas sininen, silmieni ympärillä heteitä, iiriksissäni kultainen kehä.

Jeanie, sinua en koskaan oppinut tuntemaan. En sillä tavalla, että silmäni olisi loistanut aurinkoa ja aamua, unta ja metsänrajaa. Ojensitko koskaan kätesi? Tulivatko pääskyset perille? Maalasitko kajalin myös sinä aamuna, kun tiesit meneväsi uimaan?

Jeanie, tämä on jäähyväiskirjeeni. Huomenna nousen lautan kyytiin, seison liikkumatta ja koetan katsoa aurinkoon välittämättä pupilleistani. Mutta kun siperianunikot puhkeavat yllättäen ovenpieleesi, tiedät, kuka kylvi nuo siemenet.

Se en ollut minä. Minun taskussani on liikaa reikiä noin pieniä siemeniä ajatellen. Minun ei tarvitse, Jeanie, ei sinun takiasi. Siperianunikkojen takia, voisi vielä ajatella. Mutta ne ovat eteviä pitämään itsestään huolta. En voi olla näkemättä niitä. Olen jo toisaalla, kun kesä saapuu perille, liukuu kylkiluittain rentoutta sinuun.

Sinä katselet sitä parvekkeelta, ihmettelet sen kevytmielistä lyhyyttä. Ja tiedätkö, minussa se oli monta vuotta, liikahteli kuin sielu ilman tehtävää, jolle omistautua.

Nyt ulkona on kylmää ilman baskeria. Lumihiutale tai unikon hedekehä, samapa tuo. Jos haluaisit nähdä ihmeen, sinun pitäisi vain uneksia silmät avoinna, tulla luokseni neljän aikaan aamuyöstä, sanoa katuvasi, mitä teit. Makaisit kerällä sylissäni, katselisimme unikot yhdessä. Mutta Jeanie, en ole enää täällä ja sinä taas olet sokeampi kuin kontiaiset.

Ja kuten sanot, siperianunikoita myydään kaupassa, joten ne eivät voi olla ihme.

En usko sinua, ja siksi olen nyörittänyt kenkäni tiukasti ja viivyttelen enää allekirjoittaakseni tämän viestin. Sillä on niin vaikeaa lähettää sellaista, jota ei voi sanoa: ne kolme sanaa, joita tavallisesti viivyttelen viimeiseen saakka, liian myöhäiseen lähtiäkseni.

Olen jo kaukana.

Connie.