Pyhimys

Jump!, originally uploaded by Ally~.

Jeanie tahtoisitko ikinä tulla tänne. Väy väy, menen ihan ovenkarmeja pitkin. Minulla on jotakin mitä näyttäisin. Ihan totta, ei tämä ole nyt mikään ristipisto eikä puoliksi tintattu punkkupullo. Tämä on jotain ihan erityistä. No tietysti ei niin ihmeellistä kuin sinä mutta melkein.

Olen kuullut, että tässä lähistöllä asuu valaistunut mies. Sen erottaa siitä, että kun muu kaupunki on pimeänä, yhdessä ikkunoista on kumma hohde. Se on sen miehen energiaa, ajattele, ihan oikeaa miesenergiaa. Se ei enää puhu, koska sanat ovat sisäavaruuden oven lukko. Ja se syö pelkkiä kiviä.

Kun katselen lähettämääsi kuvaa tuossa kirjahyllyssä, siinä sinä hyppäät ilman mitään tarvetta ikinä pudota jaloillesi, niin mietin miten se mies nuo portaat näkisi. Että jos sillä olisi hyvä taltta ja iso leka, niin lohkaisisiko se niistäkin palasia ja imeksisi niitä?

Vai onkohan sellainen liian fyysistä ja tahtovaa? Ehkä se vain makaisi portailla ja nuoleksisi niitä. Vähän harmittaa kun tuossa kuvassa se ei tee niin. Olisit Jeanie niin paljon ponnekkaamman oloinen jos kontrastinasi olisi tuo pyhimys. Sinäpä se et kiviä syökään! Vai onko tämä taas jokin synkeä salaisuutesi joihin vetoat?

Jeanie. Arvaan jo mitä aiot vastata, ja vastaankin siksi jo valmiiksi seuraavan kirjeen aloituslauseella: Älä sinä kiukuttele minulle. Tietenkin tahdot tavata miehen, joka syö kiviä. On asioita, joita et osaisi kuvitella, vaikka vaivaisit päätäsi kuin hapanjuurta. Asioita, jotka pitää nähdä itse. Olisitko itse keksinyt tällaista muka? Enpä usko.

Katsohan Jeanie, arvelen että meidän ponnekkuutemme voisi tarttua kivensyöjään ja hän rouskuttaisi piankin murusiksi koko eteläisen kaupunginosan. Hyvähän se vain olisi, ei tarvitsisi murehtia kaikkia vanhojen talojen putkiremontteja ja sensellaisia. Huis hais turhat muistot ja portaikot ja rapunjuuret. Sorasta tekisimme tasaisen patjan. Levittäisimme sille multaa ja siemeniä, antaisimme sään tulla.

Saisimme sitten kesäksi oman auringonkukkaniityn. Pyhimys saisi istua siellä talonsa syötyään ja kitkeä milloin tahtoisi. Palkaksi hän saisi noppaista suuhunsa silloin tällöin kiven multapatjan alta. Imeksisi sitä onnellisena, maailma olisi tyyni ja niitty levittyisi mereen asti. Ei mitään siitepölyttömiä hybridejä vaan niitä joita kasvoihin hieroessa on pakko aivastaa. Voi Jeanie, miten mielelläni juoksisin niittyä kanssasi.

Älä pelkää minua. Etkö kuule kuinka kehrään? Kehrään yhä enemmän ja enemmän lankaa liinaan, jota puramme öisin alakerran tytön kanssa. Kaapit ovat täynnä lankaa, sitä on pieninä myttyinä housuntaskuissa ja lähetän sitä kirjeissä Saksaan saakka että keittiöstä pääsisi kylpyhuoneeseen. Alakerran tyttö valittaa, että hänen kaappitilansa alkaa sekin kohta loppua. Jeanie se on sinun lankaasi. Tuntisit nyt edes siitä asiaankuuluvaa ylpeyttä ja sanoisit että Connie on tyhmä kun kuvittelee että pyhimys tahtoo syödä tuomiokirkon raastinkielellään mutta kehrätä se tyttö sentään osaa.

Koska osaan.

terveisin, Connie

P.S. Jeanie kultaseni, ottaisitko mitan kaulasi ympäri kaksi kertaa ja vielä vyötärölle ja takaisin. Tahtoisin kaulaliinasi olevan juuri oikean pituinen. Ellet sitten aio venyä pituutta ensi jouluksi. No onhan tässä vielä aikaa, mutta kuitenkin.