Siivet vai pää

CIMG1144, originally uploaded by killerfocus.

Siivet vai pää, pää vai siivet, loppuu kirjeesi. Rakas Jeanie, en voi uskoa, että tosissasi kyselet moisia. Se osoittaa, että luovuit jo päästäsi.

Tietysti olen otettu että kysyt minulta. Olenhan nähnyt tänäänkin monia asioita. Trilli trillin perään olen briljeerannut ajatuksen poluilta kaiken nukan. Astuhan tänne ja liukastu. Aukiot ovat huuhtoutuneet ihonvärisistä metsistä joen matkassa avomerelle.

Yhteinen ystävämme Pointillisti on rakentanut kiitoradan kasvihuoneeseen. Miten typerää. Kun ensimmäinen kone nousee ilmaan, saadaan jännittää, kumpi menee rikki, lasikatto vai kone, kuoleeko joku, kuinka monta rivillistä tulee lehteen, pudottaako oikullinen kameliapensas nyt kukkanuput.

Ja sitten on eräs mies, joka kerää surullisuutta. Ilman sitä hän kuvittelee kuihtuvansa. Hän näyttää yhä vanhemmalta ja surullisemmalta ja unohtaa, kuinka suru estää ajattelun. Hän sanoo surun olevan syvää ja hienoa. Mutta on ilmiselvää, ettei hän osaa uida surussa vaan että hänelle käy kuten kaloille. Odotahan kun jäät sulavat, sittenpähän näet. Kalat kelluvat vatsa pystyssä.

Äh, ei se ole mikään uusi ennuskuva. Voi Jeanie sinä olet niin naiivi. Saasteita ne vain ovat. Kaksikymmenluvullakin maailma paloi ja kesällä viisikymmentäkahdeksan koko kaupunki haisi joessa mätänevältä kuolleelta aineelta. Tuon siitä saa kun lukee lehtiä, ei tiedä mistään mitään.

Olet syntynyt puhtaana aikana, suodatinaikana, lietevedet on viety toisaalle. Mutta toisaallaa ei enää ole. Paikkoja yhdistävät toisiinsa käsivarsien lenkit. Ongelmat toistuvat, sanoo ystäväni Sigmunda. Siinä hän on oikeassa.

Makaisit sinäkin välillä Sigmundan punaisella sohvalla, niin ymmärtäisit, mistä tämän kaupungin naiset puhuvat keskenään. Annahan kun kerron sinulle Jeanie. Sinä et ole ikinä pitänyt Sigmundasta etkä siten tiedä kuinka tehokas ja nopea Sigmunda on. Ja mitä Sigmunda edellä, sitä muut perässä. Jos tulee ydintalvi, me pelastumme yksinomaan Sigmundan ansiosta. Ydintalvea odotellessa juoruamme keskenään yksinomaan päättelyvirheistä, siitä kuka teki ad hocin ja kuka ad hominemin.

Olen puhunut Sigmundalle tänään laitteesta, jolla ratkaistaan kaikki ongelmat ajautumatta silti uusiin. Tiedän monien uskovan tähän laitteeseen. Mutta sano minun sanoneen, että kun yksi ongelma ratkeaa, ollaan vain syvemmällä.

Kun on todettu, että kaikki päättelevät väärin, pelataan muutama erä pasianssia. Yksi pelaajista kitisee, että hän näkee toisten kortit.

Kyllä sinä Jeanie arvaat mitä hänen ilahduttamisekseen teen. Otan hiustenkuivaajan ja puhallan sillä kortit ilmaan. Ilmaan noustakseen ei näet tarvitse välttämättä siipiä eikä edes pohjelihaksia. Joskus riittää hiustenkuivaaja. Näin ollen päätän kirjeeni sanomalla, että jos vielä päätäsi näet, sitä kannattaisi koettaa hankkia takaisin. Minä olen aina valinnut pään, kun on ollut pakko.

Sillä tekee enemmän kuin siivillä.

Saanen huomauttaa, että sinulle luetaan tätä sisätiloissa. Ei kannata räpytellä voimakkaasti. Voisit iskeä kaulantynkäsi ja hartiasi ikävästi kattoon. Ja tulehan käymään kun ehdit, kultaseni.

Linnuntietä et voi tietenkään käyttää, koska lentäessä on oltava erinomainen näköaisti.

Ja kukahan tämänkin kirjeen sinulle lukee?

Ihmettelee Conniesi