4.07.2006

Jeanie, olen vähän miettinyt

Jeanie rakas, kevät on kaupungissa. Silitän vaatteita ja muistelen, kuinka olen silittänyt vaatteita sinun istuessasi pöydän ääressä ja korjatessasi kokeita punakynällä. Sinä olet nauranut, teetä on läikkynyt valkealle lautasliinalle. En pysty yksinkertaisiin taloustöihinkään ajattelematta sinua.

Kiillotan hopeapannun, kaipaan mustarastasta jota ruokin yli talven pimeyden toisella laidalla kaupunkia, jossa kävelimme käsikynkkää liukkaita mukulakiviä ja eksyimme rantaan marraskuussa. Sanoitko, että talvi on vasta tulossa, en muista enää, minulla on vain eleitä, jotka lausuvat nimeäsi.

Kun väännän suihkun auki, kuulen, kuinka kävelet viereisessä huoneessa, on kesä, tuuletin pitää ääntä. On kiire, hiki sivelee hiuksista sähkön. Ja kun nukahdan, on kätesi olkapäälläni. Sanot, että kuvittelen vain, mutta tunnen sen.

Tai ehkä se onkin jonkun toisen käsi, Jeanie. Olen vähän miettinyt tätäkin vaihtoehtoa. Että sinua ei ehkä ollutkaan ikinä, ei sitä Jeanieta joka rullasi ylipolvensukkansa nilkkarytyiksi ettei olisi yksissä juhlissa kuten muutkin tytöt. Tahtoisin ajatella nähneeni pitkän unen, jossa seinä on oranssi ja täynnä iloisia nuotteja keveitä kävellä.

Tiedätkö, siinä yhdessä laulussa lauletaan tavoista ja siitä kuinka niitä ei voi viedä kaiken muun kadottua. Aiemmin ajattelin, että se laulu on lohdullinen, mutta Jeanie, sinun muutettuasi kauas pois ja minun tänne olen tullut toisiin mietteisiin. Sehän on kamala laulu, joka kertoo kirouksesta. Ei ole ketään, jolle voisin puhua ja siten kadottaa sinut. Eivät ne pysty ottamaan tätä pois minusta, tätä tottumusta kääntää päätä ja kysyä, mitäs tästä pidät.

Sinä olet teen tekemistä, mullanvaihtoa ja kirjakaapin järjestelyä tarkasteleva olento, joka ei jätä minua rauhaan. Jeanie, olisitko hyvä ja koettaisit kadota maailmasta. Jos ne muut eivät saa sinua katoamaan, saisitko sinä itse?

Tällaista tällä kertaa. Olen pahoillani esittämästäni toiveesta, mutta Jeanie, jos et aio tulla luokseni ikinä teelle ja marmeladivoileiville, jotakin on keksittävä. Sitä paitsi, olen nähnyt unta, että tämä onnistuisi. Että päättäisit, että nyt Connie lopetat tuon älyttömän mieltämisen ja alat elää. Näin ajattelisit, ja äkkiä maailmani olisi tyhjä, polun voisi tehdä minnepäin valkeutta tahansa. Äläkä sano, ettei unia voi nähdä konditionaalissa. Minä teen sitä kaiken aikaa.

Conniesi