Kirjasta josta kerroit

Unmarked, originally uploaded by arabella.

Jeanie, en voi uskoa sinun olevan tosissasi. Ei, niin se ei voi mennä. Kuka olisi niin sairas, että painattaisi kirjan, jonka muste ei kestä valoa? Ettei sinua vain olisi huijattu?

Olen kyllä kuullut tuosta, mutten tahtoisi uskoa. Kirjan sivuilla sanotaan olevan kuvia ja toistuvia kuvia, joissa muste kiemurtelee ennen katoamistaan ymmärrettävästi. Tai näin sanotaan. On ilmeisesti vaikeaa ehtiä tajuta kaikki ennen kuin sivu on jo valkea.

Tuskin voin uskoa, että se on, Jeanie kiltti, sinun hyllyssäsi, kappale sitä, ja että olet jo ehtinyt vilkaista nimiölehden ja todeta, että huhut pitävät paikkansa. Että muste todella katoaa ja että holkinreunassa on heikko tunnistamaton tuoksu. Ja vaikka vilkaisit vain eteisessä, kirjoitat, hämärässä, siinä oli vaikeaa muutenkin nähdä, et ehtinyt edes viimeiseen tavuun. Jeanie, se oli nimiölehti - se saattaa silti olla huijausta. Entä jos se lehti onkin tehty ajatellen epäilevää ostajaa?

Voi Jeanie, kovin ystävällistä kutsua minut teelle ja köyhille ritareille ja kirjoittaa, että arvelet kirjan kiinnostavan. Mielelläni tulisin. Mutta kirja arveluttaa. Jeanie, kuinka onnistumme olemaan avaamatta sitä? Jos avaamme sen, tuo summa, jonka siihen sijoitit kasvattaaksesi itsellesi turvaa, katoaa taas yhden aukeaman verran. Ja jos emme avaa, voimmeko muuta kuin vilkuilla kirjanselkämystä hurjistuneina? Luulen, että siinäpä alkavat puheet virkkausmalleista menettää tenhoaan.

Enkä, Jeanie hyvä, tahtoisi luoda vierailullani mitään ikäviä jännitteitä.

Omituisinta kirjassa kuuluu olevan se, että pian kuvien kadottua niitä alkaa epäillä. Sigmunda oli lukenut kirjan alusta loppuun kirkkaana kevätpäivänä ja sanoo, että sulkiessaan kannet hän oli varma, mitä ajatteli siitä kaikesta. Mutta että seuraavana aamuna hän äkkiä alkoi miettiä, oliko eräässä kuvista sateensuojan alla vaateripustin. Miksi olisi ollut, mutta toisaalta, mistä hän sen muutenkaan olisi keksinyt?

Mutta sivu oli valkea ja sileä, eikä Sigmunda saanut siitä selkoa valonkulmaa käännellenkään.

Mistä tulee mieleeni, Jeanie hyvä, valituksesi siitä, kuinka et koskaan muista, minne tiskihanskasi laitat. Muistaisitko sinä lukemasi? Voi Jeanie, muistaisitko sinä kuten minä? Muistaisitko, kuinka kävimme sovittuun asentoon ja työnsimme käsiä toisiinsa sulkeutuneina ylös, kuinka oli kesä, oksat huojuivat, voi Jeanie, ja olimme lapsia emmekä tahtoneet olla sisällä?

Jeanie, en tiedä, kannattaako kirjan sisältöä arvailla.

Vaikka tietenkin kerrottuasi ostoksestasi en ole muuta ajatellutkaan. Otan kutsusi vastaan. Pidän eniten irlantilaiskahvista.

Alkuviikkoon, Conniesi.