Kukallista kangasta

shijukara ha koe mo kawaii, originally uploaded by ponkan.

Rakas Jeanie, näin kaupassa kankaan, joka minun oli ostettava, koko pakka. Katsohan, joskus on uskottava siihen, mikä tuntuu järjettömältä kolmannenkin huonosti nukutun yön jälkeen. Ei, se ei ole sinun syytäsi, se. Valo tulee voimakkaammaksi, lihakset pidentyvät.

Olen ajatellut ommella kankaasta takkeja, useita erilaisia. Yhden askeettisen, yhden kohtalotarmaisen ja niin edelleen. Kaikki nykyiset takkini, mutta tuosta samankuosisesta kankaasta uudelleen tehtyinä. Se kangas on aivan erityinen. Ymmärrät kyllä.

Tänään mieleni tekee kirjoittaa sinulle oudoista yhdistelmistä. Tiaisesta kirsikankukkien keskellä, kun tahtoisimme nähdä tuhkanharmaita kyyhkysiä tai enintään sarvifasaanin. Ruisleivästä, jonka päälle on nostettu viipale kyyhkysenrintaa ja coctailkirsikoita. Katselen tiaisia tavallisissa pensaikoissa - syreeneissä - ja sydämeni hypähtelee niiden lätäkköistä tirskuntaa. Te pienet, ajattelen.

Me pienet, Jeanie, mekin pienet. Meitä ei ole vielä kynitty kaljuiksi saakka eikä asetettu viipaleina voileiville. Meillä on vielä tilaa astua varpaat märän kuraisiksi.

Olisitpa täällä kanssani, pesisimme tuon ikkunan ja näkisi paremmin työntää langan neulansilmään. Sillä Jeanie, on aika unohtaa kutominen. Talvi on miltei ohi. Nyt tarvitaan oksalakkaa, raffiaa ja teräviä veitsiä. Niin ja tietysti kaavapaperia, sen hankinkin jo.

Jos istuisit tässä vieressäni, näkisit kuinka ihmiset kutistuvat kaktusten läpi katsottuina harmaiksi hahmoiksi, jotka kiirehtivät edestakaisin pientä polkuaan siemeniään kantaen. Kylläpä he hämmästyvät, kun takkini valmistuvat. Projekteillani on vain ikävä tapa jäädä kesken.

Kuten sinulla, Jeanie, kuten sinulla.

No, onneksi osaat pitää kuulemma itsestäsi huolta varsin mainiosti. Tässäpä pieni tilkku kangasta. Humpsautin siihen hieman hajuvettäkin. Nuuhki sitä ja kuvittele, millaista on, kun tässä kaupungissa jokaista ränniä koristaa spiraali veden tippumiskohdasta aina räystääseen saakka. Tiedän, että sen voisi hahmottaa toisinkinpäin, mutta pidän ylöskiertymisen ajatuksesta. Epäilemättä sillä on tekemistä paitsi pellin muotoilun, myös vuodenajan kanssa.

Siinä on jotakin keväistä.

Kaavapaperien päältä ja nuppineuloja suussa, Connie