Sateen nimeämisestä

hikari to kaze, originally uploaded by ponkan.

Jos sen äänet ikkunalasissa eivät ole yksilöitävissä sanoen tuu tuu tuu, rankka-
jos se putoaa paljaille olkapäille, kesä-
jos sen äänet näppäävät lasin yksitellen ja väliin räntänä, kevät-
jos se leijuu ja tanssi ja ja on silti kiinteää, lumi-

(Lumi on jäähattaraa)

Jos se liukastaa peltikatot, kaupunki-
jos se jätättää pyörän kotiin, syy-
jos se mädättää ruusuja, syys-
jos sen suojat valitaan oikein, turva-

Mutta kuuro ei pidä olla eikä tunnoton, eikä unohtaa liikeaistia katsoessa pisaran litistymistä, puristumista ja hajoamista, eikä pidä unohtaa, mitä sade lopuksi tekee onnistuttuaan väsyttämään itsensä: sivutaivutuksen. Se kaartaa kylkensä, joka välkkyy prismana, ja me tiedämme, ettei sen kuten ei muidenkaan sivutaivutusten juuressa ole aarretta.

Aarre ovat sateen askeleet kuultuna ja kosketettuna, liikutus joka huuhtoo katupölyn. Helposti muuttuu syy elää syyksi kuolla. Kirveellä on turha hakata vastasyyhyn. Poudan tultua kura lähtee lakanoista ravistellen ja lattiat ovat ehjät.

Jos sen jälkeen muistelemme sitä lämmöllä, joka on kosteaa ja kantaa tuoksuja, voisi sadetta kutsua myös ylevöittäväksi. Mutta tästä termistä kiistellään niin raskain argumentein, etten suosittele, että käytät termiä lainkaan.

Sulje vain märät vaatteet kylpyhuoneeseesi valumaan jottei niiden haju häiritsisi vieraita. Ja avaa ovi, ja hymyile. Sillä kasvua estävät aineet ovat nyt huuhtoutuneet tiehensä ja pian hiusjuuret harovat ravinteita.