Unohduksesta

Childhood Truths II, originally uploaded by Zen Cat.

Jeanie, sinä tahdot unohtaa. Mutta minä olen liikaa sanoja, ja kirjeeni leijuvat ilmassa seuraten sinua valokeilana. Me olemme tanssineet liian monta valssia toisen korvassa vasen, toisen korvassa oikea nappikuuloke, pimeä katsomo tuskin hengittäen punaisilla tuoliriveillään ja jokainen katu on tukittu pystyynnostetuin hetekoin, joiden takana seisovat bakkantit jotka eivät osaa hikoilla tuskasta.

Suukotat otsaani, mutta se ei riitä. Jeanie, unohtaisit värit, joiden et tunne repivän ihoosi hakasin haavoja. Et unohtaisi minua, muistaisit aina, kuinka katsahdamme toisiamme päiden ylitse, kuinka näet äänesi kantavan minut aukion yli kohosteisena. Ja että muistaisit kuinka miesystävällesi suunnattu selitys siitä mitä Connie tekee tanssiessaan äkkiä täsmentää liikkeeni. Minä tanssin sinulle.

Sinä sanot, että Connie tanssii, et sano, että tanssin sinulle. Mutta Jeanie, et voi olla näkemättä sitä. Siksi sanot, mitä sanot, kun näemme, ja silloinkin kun emme näe.

Jokainen päivä jolloin unohdat minut muutun yhä suoremmaksi ja kirkkaammaksi. Jeanie, sinä teet minusta pyhimyksen, sinä haluat minun olevan jotakin muuta kuin se tyttö, joka on lettosi, margariinirasiasi ja lompakkosi, lähestulkoon pohjaton olento, joka upottaa ja loppuu aina liian aikaisin.

Täällä sataa taas lunta, tanssin puiston halki pitäen kättä näkymättömällä vyötärölläsi. Hiukseni on nauhoitettu suikaleella punaista satiinia. Koditon mies taputtaa, hän ei tunne sinua kuten minä kämmenessäni tunnen, lakanoiden laskoskuvioina ja poskina aamuisin jolloin valvoin vierelläsi katsoen valoa jalkaterillämme ja halusin upota ja että kaikki loppuisi tähän eikä tulisi näitä kirjeitä, joissa pitää puhua muistamisesta ja unohtamisesta kun kaikki ympärillä kuolee hitaasti ja vaivalloisesti laji kerrallaan.

Olen epäröinyt puhelimen luona liian monta kertaa, olen pelännyt juosta luoksesi nähdessämme, olen arastellut koskettaa kättäsi. Ensi kerralla sivelen otsaani pikaliimaa, jotta takerrut huulistasi otsaani, eikä minun tarvitse enää kirjoittaa sinulle ikinä. Jeanie, minä en osaa unohtaa.

Sen vuoksi kai edelleen sinun Conniesi