Jeanie, tämä ei ole käsky

back-flap race photo finish, originally uploaded by jammies.

Kirjoitat, että toivot minun olevan ahkera ja tuottelias. Voi mutta olenhan. Tämä kaikki on silkkaa hämmennystä, tuotan ja tuotteistan sitä minkä kerkiän. Voin aivan vapaasti lasketella luikuria vaikka tuhat riviä herkkyyden puutteestani mutta en saa sinua Jeanie uskomaan. Ja mitä omituisempia keinoja koetan keksiä, sitä varmemmin siitä vakuutut, koska aistit paniikkia, joka taas voi olla seurausta vain - herkkyydestä. Et ole ihan kuuro ja sokea ja päättelykyvytön.

Esimerkiksi, kun loikkaat ilmaan ja potkaiset samalla kantapäät takamukseesi, teet ja samalla kuulet äänen joka läjähtää päkiänkohdasta lattiaan kuin ruoska. Tai kirja sivujen paiskautuessa kiinni tai teinitytön ovi äidin löydettyä salaisuuden. Sillä Jeanie, sisätiloihin ei mennä ilman lupaa, sängynalusta ei imuroida ilman lupaa, edes kurkistaa ei saa. Jos ovi on auki, se on pelkkä ansa, huutoviritin. Ja äiti sanoo Connie volyymi pienemmälle, naapurit hermostuvat.

Tietysti ihmiskunnan historia on olennaisesti erilainen kuin mitä meille syötetään. Jestas! Se nyt on itsestäänselvyys. Ei tarinan tarkoitus ole toisintaa nurmikon halki hyppelehtimistä sen kaikissa aspekteissa, seisomaan nousemista ja istumaan painumista, vatsallaanliukua vaarallisten miesten tyllitunneleihin. Aika ja tila eivät riittäisi, niiden pitäisi laajeta koko ajan ylettyäkseen joka ikiseen erittelyyn. Eikä muistikaan riittäisi, se löystyisi ja saisi hiushalkeamia ja palorakkuloita, se pitäisi vuorata jääpalapussein.

Me liikumme takaperin nurmen poikki silmät niskassa. Hypimme ja kiemurtelemme liikennevaloissa, on kesä ja olemme viidentoista, äkisti. Olimme, olemme Jeanie ja Connie, opettelemme surrurkumlastikumit ulkoa. Saamme lääkkeitä ilman äidin lupaa mutta äiti löytää aina reseptin sängyn ja seinän välistä, farmakopean poeettinen universumi ei kaunistele asiaa, riiteleminen automatisoituu, äidillä on pitkä nenä ja liian hyvä haisti, tilojen pimentäminen ei auta mitään.

Aikuisuus on iso vastuu. Koetamme parhaillaan henkistyä. Hik. Hopotamme kuolemattomien sielujemme puolesta. Jeanie älä unohda ulkolukua yhdestä viiteentuhanteen. Ja vicksiä rappukäytävässä ja kellarikomeron luona, ja sulje silmät hetkeksi ja avaa ne vasta samalla kuin ovi ja rukoile, että jumalat nukkuvat jo ja ovat jättäneet maailman silleen.

Tee kuten aina ennenkin, älä lue tätä ohjetta. Loikkaa ja potkaise kummallakin kantapäällä takamukseesi. Äkisti, kevyesti ja yrittämättä liikaa taatusti onnistut.

Connie.