On musiikkeja

So past tense!, originally uploaded by HaMeD!caL.

Pyytäisin sinua sulkemaan silmäsi ja kuvittelemaan musiikin, jossa liikut kalpean metsän halki. Kengissäsi on kiristävät remmit jalkapöydän yli, pohja käsipistoin ommeltua silkkivanua. Ja nyt päällesi sataisi kirsikankukkien terälehtiä, kun sää muuttuisi auringon lämmitettyä maata liikaa, puhurit kiirisivät mäenkeskeä kohti, leijuvaa onnea sataisi ympärilläsi. Mutta sinäkin olisit kevyt, ja tempautuisit, ja juoksisit ylärinnettä pensaikkopalona, ja jäljessäsi oksat painuisivat kerille. Etkä sinä juoksisi taloille etkä parvekkeille vaan kallioille ja toivoisit sateen tulevan mereltä pian, musteenharmaiden kaupunkien purjehtivan kytevän maiseman ylitse.

Mutta mitä minä sanonkaan, minunhan piti rauhoittaa sinua.

Ehkä sittenkin pyytäisin sinua kuvittelemaan musiikin, jossa maan kiertoliike tanssittaisi valon hiipuvin liikkein yli siivottoman tiskipöydän ja sunnuntaiden kuraamien kenkien. Ja kun nousisit seisomaan nähdäksesi paremmin, missä olet, olisi vasta aamu ja maailma kallistuisi, ja linnut syöksyisivät kirkuen yli katonharjojen, ja tarrautuisit ikkunalautaan, pitelisit sitä elämästäsi raivokkaana, eikä kaupunki enää suoristuisi koskaan.

Ei, minä tahdon sinulle pelkkää hyvää. Koetan kuvitella kuviteltavaksesi musiikin, jossa et pelkäisi. Sulje siis silmäsi ja kuvittele musiikki, jossa lakana on vielä mankeloinnista tiivis ja äitien tuoksuinen, ja jossa kaksi sormea lähtee liikkeelle solisluiden kuopasta ja tunnustelee maaston niskan takaa päänahkaan saakka ja katoaa sinne unta keveämmin. Mutta keveämpää on musiikki, joka pääsee painottomuudessa putoavista linnuista, linnuista joita yllättää äkillinen tyhjiö, kun sulkien alta on viety ilmanvastus, musiikki joka äkisti ojentaa niskani ja tekee silmistäni entistäkin jäänvärisemmät.

Mutta se kestää vain hetken, ja sitten kävelen taas kenenkään sitä huomaamatta kirjastooni ja takaisin ja itken. Olen edelleen sairas. Kunpa voisin kuulla musiikin, joka saisi kengännauhat avautumaan, takit lepattamaan yöperhosina pystyynnostetuissa vaatearkuissa, joka herättäisi kesken tanssin pimeän katsomon edestä. Näyttämön lattian tuoksu ympäröisi jalkojen tömähdykset ja äkillisen tarpeen kallistaa kaulaa ikään kuin joku koskettaisi sen toiselle puolen. Kun kallistaisin kaulani ja hymyilisin, vastaisin näkymättömään kosketukseen, jonka tuntisin häntäluussani saakka.

Tunnistaisin kesken sävelkulkua äkisti, kenen se olisi. Enkä voisi muuta kuin nousta varpailleni ja levittää käteni samalla tavoin kuin putoavat linnut ja antaa maailman kallistua ympärilläni, tulla alas kyljelleni ja voihkaista jo hetken ennen lattiaan kumahtamista ja kuulla katsomon kiskaisevan ilmaa kuin suuren palkeen, ja toivoa, etteivät he koskaan puhaltaisi ulos tuota ilmaa, vaan pidättäisivät henkeään ja toisivat viltin, ja joku käärisi minut vilttiin ja kantaisi pois, ja valoisissa tiloissa sinä katsoisit toiselta puolen huonetta silmät villinä, osaisit kuvitella, mitä tapahtuisi seuraavaksi, sillä vaikket olisikaan kuullut tätä kappaletta koskaan, olisit kuullut toisia, ja tietäisit, että musiikki on jäsenmusiikkia, selkärangan kaartumisen laulua, kietoutuvien ja loitontuvien torsojen tahti, ja tietäisit, millaisen äänen katseesi synnyttää.

Se heittää linnut kallistettuun tilaan, josta on poistettu kaikki ilma. Ja kesken unta ja musiikkia ja näkyä havahdun äkisti kysymykseen, mikä niitä enää pitelee, eivätkö ne suistu avaruuteen nyt, vai onko painovoimaa sittenkin, edes heikkona, siten että linnut putoavat kaarevaa kehää. Kuume jatkuu, en saa vastausta, sormeilen hajamielisesti irtirepäisemääni rosmariininoksaa.

Mutta musiikit eivät katoa. Yhdessä niistä kynsinauhani ovat yönsiniset, toisessa nukun. Kunpa voisit kuvitella musiikin, jossa nukun. Sillä siinä musiikissa voin palata yhä uudelleen ovellesi, ja on aina kevät, ja vaikket koskaan olekaan kotona, voin istua ovesi luona ja syödä eväsvoileipiä ja kuunnella lintuja puistossa. Ja kun asuntosi sisällä syttyy keittiönlamppu, näen sen kiveyksen heijastuksista, enkä jaksa edes ihmetellä, kuinka pääsit sisään.