Poimi mikä hyvänsä

litter, originally uploaded by Joseph Robertson.

Jeanie, kesäsade on rummuttanut kaupunkia pienin luunapein koko yön ja aamun. Vaan kun aurinko saavuttaa lakipisteensä pilvien takana, on sää harmaa ja kuiva, ja lämmin tuuli tutkii varovasti kadunnurkkia ja puistoja. Maahan on satanut sanatonta. Kauneimpien puiden alla se on punaista.

Sillä Jeanie, emme ole enää lapsia. Emme usko viimeisen joulukalenterin suklaan syömiseen emmekä herätyskelloihin. Valo ravistaa minua, kuljen säässä riivittyjen puiden kujaa ja tallon kauneutta. Jeanie, tahtoisin tietää tuon puun lajikkeen. Mutta en jaksa katsoa, sillä tuskinpa ne niitä vielä kaatavat. Rungot ovat aika hyvässä kunnossa noin sormituntumalla ja voin palata tänne näiden luokse, minun ei tarvitse ostaa rivitalonpätkää ja ajaa kaupunkimaasturilla taimitarhaan ja kaivaa kuoppaa astiataimelle, joka muistuttaa sinusta.

Jos tulet tänne käymään, ja tiedänhän toki että käyt täällä vaikket aina minulle kerrokaan, menehän Jeanie sinäkin punaisten terälehtienkujalle. Poimi mikä hyvänsä maasta, sillä kaikkea minkä tunnemme odottaa unohdus. Etkö poimisi viiltävää herkkyyttä nyt, kun se on vielä sitkeää ja kosteaa, punaista ja muistuttaa elävää. Ja jos poimitkin useamman, muista lukea jokaisen iskulle rakastaa.

Se kuulostaa tältä: rakastaa, rakastaa, rakastaa, rakastaa.

Sillä Jeanie, niiden kielessä ei ole negaatiota. Ne eivät sano, ettei käy, ettei huvita, päätä särkee - ei niillä ole päätä, se mitä ajattelemme niiden silmiksi on niiden sukuelin - olen lomalla, palaan töihin helluntain jälkeen. Ne eivät laske kustannuksia eivätkä oikaise tulkintaa. Ne vain rakastavat.

Siinä suhteessa, Jeanie rakas, ne muistuttavat meitä. En minä vaadi, että ilmoitat tänne tulostasi, jos se sinua ahdistaa. Kulje vain salaa taloni ohi. Mutta auta armias, jos saan sinut kiinni siitä, että jonkun kirjettä lukiessasi sanotkin ei rakasta tai rakastaa ei rakasta.

Rakkaus ei ole tunne, sitä voi koetella. Mutta sitä ei ole soveliasta koetella syytöksin.

Kun kuljet ja on jo kuivempaa ja puhurit tanssittavat punaista kauneutta ennen kuin tulee joku ja lakaisee sen sinkittyyn roskaämpäriin ja vie pois häiritsemästä pensasaidan geometrista linjaa, kun kuljet ja näet lintujen piirrot taivaalla, muistahan sitä, joka ei ole koskaan syyttänyt sinua siitä ettet rakastaisi, mitä sitten olitkin tehnyt, toisin sanoen, muista

Connietasi