Valasreseptiosta

Angels of the Sea 2, originally uploaded by [ CK ].

Ei, en ole nähnyt mutta kuuntelen usein ja ne ovat kuin ystäväsi, koskaan kuulosta siltä kuin pitäisi

Laulavalaatikko tikko taa valaanlaulua kuplien valaalla laumaa alaa alla lalalla, niin monia, yksittäistä ääntä ei erota, reagoivat toistensa ääniin, pulppaavat sikertävät ettei ymmärrettäisi väärin

Ja tanssivat, katrillaavat ylösalassivullekieppuen, ohittavat toisensa etäältä laulaen silmissä sillinkiilto ja kilohailinketteryys, planktonin viivähdys yön keskiössä, pimeän hahmot, nousevat ilmalle, värähtävät nautintoa

Me näimme vain, sanot, hain evän, ja se evä ei pysähtynyt ja se oli valtava, eivät valaat sen luona tahtoneet olla, valaita emme nähneet, delfiinejä vain

Evä oli musta hai siis valkohai

Delfiinikin on valas, sanon, heitittekö heille viinirypäleitä, kuiskasitteko partaalla to kalon heille jotka ymmärtäisivät, vihelsittekö meren veljille jotka tutkivat laivaanne

Ja mietin minne värit menivät näkevätkö he värit, sormeileeko heidän merensä vihreitä kimppuja ja punaisena läikähtävää pakoa ja puhun haista samalla, hailla ei ole kidusvoimaa sen on nukkuessaankin liikuttava suu suppilona, struutattava hapetonta vettä poskirei'istä kuin suihkukoneen öljyä

Voi äiti taas minä ahdistun miksi meidän maailmamme on hiekanalisten taskujen maailma missä musta on valkoinen miksi meidän maailmamme ei tanssi planktonin näkyväksitulemista öisin

Hiekanalisista taskuista taivaalle, taivaalta meriin, merivirrat kääntyvät ja kutistuvat, laivojen potkurit ounk ounk sekoittavat valaiden palpaatiota, vihellykset nakseet kaikkoamassa, metaani nousee pohjasta makeanhajuisina kuplavirtoina, pulputtaa pienen sintin ympärillä, meri koaguloituu, vallan kattila hämmentää yhä harvempia välähdyksiä

Ja sanon miten harmi ettemme puhu samaa kieltä naksu palpata kutsu kierry mannerlaattojen ympärille nouse hiekalle yhden ajauduttua kuolemaan koko lauma miksemme me nouse hiekalle, meidän maailmamme on hiekanalinen maailma, nousisimme edes hiekalle kun emme osaa pyöriä äänissä sykkien yhteistä

Ja sinä ajattelet edelleen rustokalaa, sen suuhun ei ole koskaan pulpunnut lämmin maito, sen lävitse eivät äitien laulut