Olet hopeaa
Kuu on harmaa kissa
kiertävää kiertävä itse saalistamaton
laulava kaappiin piiloutuva
Lola olet hopeaa
etkö makaisi lantiollani
teeskentelisi nukkuvaa kättä
jonka tunnistaisin silmät kiinni
ja olisin taas varma
Lova valova laula ilta uneen
kuka muu vastaisi sanoin
joita et osaa lukea
vaikka sytyttäisinkin taas lampun
Valo kiipeää sängylle, säkenöi lainaa
valo lova valova vola lola va lalo lo
Olet hopeaa, mustut
kaikki vanhenee kauhtuu hapertuu
uva-aa kynsii karvatonta ihoa
uvebee merkkaa ilmeiden rajat
joilla ihminen lakkaa
ja oleminen alkaa
välissämme laulua
karhea kieli, näykkäys,
paino lantion päällä,
lämpöä lypsävät kynnet
a la lo la la
kuu hiipii puiden latvoissa
kierii kaupungin katot
sanelee kanssani
lainatavut
soodalla kuuraamme yöt
nähdä arkisen
kuulta tähdiltä
liian kaukana
Lola, kaikki on lainaa
kaikki nämä näyt
aurinkoa
jota ei voi katsoa sokeutumatta
etkä vastaa
missä valo muuttuu ääneksi
laulaa molisee läheää
2 Comments:
Kivoja nuo arvoitukset, kun puhe kissoista, kuusta, yöstä, valosta...
Kommenttini: miau! Ehdottomasti.
Jännä runo. Vaikea saada otetta ja samalla säkeet keinuttavat eteenpäin leikinomaisesti ja haastaen.
Lähetä kommentti
<< Home