Labyrintti

you better run, originally uploaded by #d: [pinpoint where I am].

Tässä ne ovat, kolmetuhattaseitsemänsataakaksitoista janaa, jotka risteävät, kääntelehtivät, nousevat ja laskevat rinnettä, ympäröivät kirkkoa ja pullistuvat aukeamiksi. Nuo liikkuvat enimmäkseen ruskeanharmaat läiskät ovat eläviä, vaikkei sitä helposti uskoisi, niin hitaasti ja mielikuvituksettomasti kun ne liikkuvat.

Kuvittele, että joku saattaa syntyä täällä, labyrintissa, ja sahata siitä yhtä käytävää edestakaisin kymmeniä vuosia kiertämättä koskaan rannan kautta. Ja jos joku löytääkin ulos, seisoo hän rajalla ja katselee toisaalle, kääntää sitten selkänsä. Tai jos poistuu sokkelosta, palaa ennen pitkää ja alkaa taas kulkea totuttua reittiään, lohduttautuu valon pujahtamisesta käytäviin.

Seistessään rajalla tällainen olento punnitsee erilaisia teitä. Sitä, joka avautuu eikä välitä olennon puolustuspuheista, se näyttää pelottavalta. Sen voi nähdä, kun raajat ovat väsyneet ja istuu teräksisellä taipuisalla oksalla, jonka alla yöperhoset kerivät kehiään. Voi hämärästä huolimatta nähdä, syreeneistä huolimatta, kuinka pistemäisestä vertikaaliseksi venynyt olento kääntyessään takaisin labyrinttiinsa päin tuntee tuttuuden hulmahtavan ylitseen kuin lakanan, peittävän sen seikan, että kerran hän lähtee näiden janojen ulkopuolelle.

Ja hän palaa, sillä hän on tottunut kääntymään oikealle kolmannesta kulmasta, kipuamaan mäelle, palaamaan seuraavana päivänä, rakentamaan siitä merkityksen labyrintille, jossa ei ole kovin montaa umpikujaa täältä siivin tarkasteltuna. Ja joka aamu labyrinttiin lakaistuu aalloittain kaalinpäitä ja kuolleita kaloja, ja sama vesi ja tuuli kiertävät sen käytävien kautta, taivas sen yllä on kaavoittamaton. Ja paikkoihin, joissa käytävät risteytyvät, laitetaan puita kasvamaan eriväristä valoa.

Nämä olennot elävät labyrintin paksuissa seinissä, kallioluotojen kellareissa, merettömän rannan ääressä, eivät merkitse sille suunnattuja tanssejaan muistiin.