Modernit talot

cooking ghosts, originally uploaded by sebastian's belle.

Muistatko, Jeanie, kuinka ne sanoivat, että kolkuta, niin sinulle avataan?

Entäs jos ovissa ei ole kolkuttimia enää? Jos on vain sähkökellot, turvalukot, vaihdettavat kirjaimet lasiarkuissaan, omenakirjaimet, jottastiedät ketä täällä asuu.

On sopivaa kolkuttaa vain jos kello ei toimi ja siitä on ilmoitettu etukäteen. Mutta Jeanie, entä jos menee rappuunkin kutsumatta, onnistuu sattumalta asettamaan sormensa oikein, arvaa nelinumeroisen luvun ja tähden tai ruudun? Tai jos pujahtaa jonkun jäljessä ja kipuaa ylös saakka ja kuulee oven sulkeutuvan?

Voiko silloin koputtaa? Avaavatko ne?

Tai entä jos sähkö on poikki ja käytävä pimeä, voiko siellä koputtaa? Eikö silloin sisällä piileskellä tai ainakin etsitä tulitikkuja kynttilänpätkille, huudetaan odota ja kuiskitaan kuka se nyt on. Minähän se, Jeanie. Minähän se, Connie.

Odota, ne huutavat oven läpi, mutta avautuuko ovi? Silmä pysyy tummana rinkulana, rapun tulijaa ei näe. Ei näe edes onko siellä yksi vai kenties kaksi tulijaa. Ja voiko tulijoita nyt olla yksi, hänhän puhuu. Ei hän siihen itsestään oppinut.

On kenties jo etukäteen ilmoitettava jos aikoo koputtaa sähkökatkon aikana. Soitettava, että aikoo soittaa pian ovikelloa, ja että jos on sähkökatko, aikoo koputtaa.

Hyvä on, Jeanie. Ajattelin, että tulen vieraisille jokin päivä vaihtamaan kuulumisia. Mutta olen unohtanut myös rappukäytäväsi koodinumeron. Eikö olekin hullunkurista, että puhelimessani lukee ihminen ja hänen numeronsa, ja sitten ihmisen rappu ja sen numero?

Tällaista elämä on, Jeania. Koputtakaa, ja teille avataan.

Mutta ilmoittakaa ainakin kaksi arkipäivää etukäteen, jotta matto tiedetään suoristaa eikä alusvaatteita ole näkyvissä.