Keltaisia kukkia

after rain yellow flowers
Originally uploaded by kostis.melanine

Niin, keltaisia kukkia, kokonainen puntillinen, onko se puntillinen jos ei ole varsia mukana vaan pelkät kukat ripoteltuina ikään kuin leveäksi pilkukkaaksi poluksi sinne minne ei pilkukas varjosto lankea? Keltaista, ystävyyttä, hulluutta, hulluudeksi sitä koulussa kutsuttiin, hulluutta jos keltainen tausta, keltainen huone, ajattelin heti ruusuja, joita isä haluaa ostaa, keltaisia ruusuja, ei liian ilmeisiä eikä imeliä eikä dramaattisia, oletteko te vain ystäviä, mitä vain-ystävyys tarkoittaa, voivatko vain ystävät pitää kättä kädessä, olkapäällä, toisen takataskussa, onko heidän mahdollista ostaa muunkinvärisiä puntteja? Ystävyys, sanoiko joku ystävyyttä hulluudeksi, ei tuo ole ystävyyttä, te syötte toisenne elävältä. Jos ostaa akvaarion, pitää tarkasti ottaa selvää, millaiset kalat sinne laittaa, jotkut kalat kiusaavat toisensa hengiltä tai syövät toisiaan. Toisensa. Jos ne syövät toisensa, mitä ihmettä jää jäljelle? Mitkä osat jäävät viimeiseksi?

Seuraan keltaisten kukkien polkua. Avasin isän salkun ilman lupaa ja löysin vääränväristä huulipunaa. Sitäkö keltaiset kukat tarkoittavat? Lapsena kuvitteli, että vanhemmilla on helpompaa kun niillä on toisensa. Halasivatko ne koskaan toisiaan? Kun ihmiset suutelivat toisiaan televisiossa, näin ne kaloina, jotka syövät toisensa, suljin silmät, en tahtonut tulla uteliaaksi jäljelle jäävistä ruumiinosista. Nyt voisin katsella, nyt ymmärrän.

Evät kasvavat uudelleen, pyrstöt kasvavat uudelleen, mutta päähän on parempi olla kajoamatta. Valaistuneet kalat näykkivät kiviä pohjasta mutta oikeasti se on vain levää, kivillä. Ei yksikään kala niin valaistu, että nielisi kiven. Alas siilautuu valo tanssivina kuplina, työntyvinä jalkoina, taivas keinuu maininkia.

Ymmärrän sen ison puntin jossa on varretkin vielä. Se on huokaus. Asiat ovat menneet näin, tämä on tilanne. Mutta onko se ystävyyttä? Onko se hulluutta? Kuinka monta otsaan tähdättyä kiveä olet valmis nielemään?

Onko värillä väliä, kysyt. On sillä, vastaan. Älä tuo keltaisia kukkia. Antaa niiden sataa maahan. Niiden luota on mukavaa kävellä, ne ovat pieniä aurinkoja, kunhan pysyvät nilkkojen alapuolella. Pöydillä ne alkavat värittää seiniä, kiipeävät joka puolelle loisteellaan, tulee kuuma, näyttää maksatulehdukselta, rokote on loppu, epidemia etenee. Ja näet unen naisesta, joka ei arastele laittaa puntista keltaista kukkaa korvansa taakse, ja ymmärrän, että on paljon helpompi ymmärtää kukka kuin komeetta, komeetta korvan takana, komeettoja ei myydä punteissa, komeettoja ei myydä, ne tulevat milloin tahtovat ja niiden jäljiltä kirjat ovat riekaleina ja lattiat ja katot yhtä sisälmystä, ei kysymyksiä viimeisistä ruumiinosista, ei väreistä.

Ja se liike, pitkin selkärankaa, kulkeeko se ylös vai alas vai aaltoaako se vain, pelmuaa paikallaan, onko tämä keho meri vai lasillinen vettä, kuka sen tönäisee liikkeelle, mikä on kuun vaihe ja mitä tapahtuu kun katsoo kuvaa, jossa ihmiset suutelevat tai ihminen ja eläin suutelevat tai pilvet yksinäisen rannan yläpuolella eivät kohottele kulmakarvojaan ja sade on ohitse jo?

Ja miksi jotkut ihmiset kuivaavat saamansa kukkakimput ja toiset eivät, miksi toisten puntit mädäntyvät ja toiset eivät leikkokukista välitä ollenkaan? Tai kukista ylipäänsä, eivätkä mesipistiäisistä, koko elämänketjusta, eivät.