On vaikeaa olla iskemättä päätään karmeihin, kävellä säntillisesti ja siivoja matkoja, jättää nauramatta, kun sydän temmeltää. Mistä se ponnistaa, miksi se mukeltaa paikoillaan ja ympäriinsä, eikö se koskaan väsähdä? Tahdittaako se etukenossa sinne saakka, että elastinen osa repeää?

Eräästä naisesta näen, miten sydän vaikenee. Mutta minun on temmeltävä sydän, se ei tahdo asettua ja se rallattelee ja viheltelee sopimattomasti, juhlapuheiden päälle ja alle, se ei tyynny eikä myrskyä, ei marssi eikä odota mitään kellona tikittäen. Se vain pelmuaa eikä kyllästy siihen lainkaan.