Seison laiturilla odotan
laivaa junaa jotakin joka kykenee ylittämään kohoilevan pinnan

Horisonttiin saakka nousua laskua
meren vrittit pohjavirrat graniittipylväät
kalaparvien leimahdukset konstellaatiosta toiseen
tähdet vaihtavat jalkaa valuvat menneisyyttä tyhjään

Ei ole kenenkään syy ettei kulkupeli saavu
eikä kukaan jalan vastarannalta
odotin puolessa välin, voisin sanoa
vaan kun tämä ei ole silta vaan laituri
eikä kukaan ole valmis, on syynsä

liian ryhdikkäät talvitakit, esimerkiksi,
ruumisarkut jotka pysäyttävät lähestymiseleen,
niskan hienoinen jännittyminen oven avautuessa,'
varaus toisenlaiseen tulevaisuuteen
sinä et ole se, sanoo koko keho ja tottelen

Seison
Odotan

Tähtien konstellaatio tanssii
päättelen tämänkin ajatuksen, on syitä
monia syitä, voi tuulla liikaa, saattaa sataa
ajatukset saattavat karata toisaalle
ja varata hengityksen viimeisen vuoron

Tyven tyven

Ei hätää

Herään ennen raitiovaunuja
muistan laiturin laituriksi, en sillaksi
käyn syvälle veteen, paljastan kaloille vatsan
ei vuoroa ei lippua ei puhuttavaa
herään pitkästä unesta joka ei ole edes omani

Järkevyys

En osaa kuvitella niitä ääniä enkä tuoksuja mutta osaan kuvitella, että pitäisin niistä. Että hengittäisin niitä ja heittäytyisin urheasti, välittämättä öistä. Että meri ja taivas solmiutuisivat yhteen niin tiiviisti, ettei tekisi mieli riisua ikkunoita verhoista. 

Sitten lakkaan kuvittelemasta ja katson käsiäni, jotka ojentavat mummun pellavista kutomaa pyyheliinaa. Hyvästelevät sen niin kuin vain kädet osaavat, koskettaen ja mitään sanomatta. On kuin ei olisi mitään lisättävää.

Tietyt tarinat voidaan kirjoittaa vain englanniksi, kuten baa-baa-bell

kellot rinteissä, tuskin tuulen yläpuolella, eläimissä kuten ne joiden nimiä en nyt mainitse

ja valtava huokaava meri ja toiveikkuus vaikka polku ratisee irtokiveä,

sortunut paikoin jyrkimmissä kohdissa ja kiemurran alas vuorenseinämää

voimatta keskittyä muuhun kuin tuntumaan kannoissa ja päkiöissä

kaukaiseen planeettaan tukevien pitävien kumipohjien tuolla puolen

Ihmisjousi pingotettu mitoitettu standardoitu sahaa vaakasuorassa

soutaa huopaa huutaa surullista vakavaa ääntä

kymmenientuhansien pelkojen ja painajaisten kieltä

liian ikonista sanallistuakseen kelloja paremmin

suuria käsiä ja sylejä joiden kautta torso matkaa voimattomana nukensuloisena

kiehuen voimavirtasappea

mitähän sinusta tulee isona miksihän mahdat suuntautua

mutta ne ovat kellot koetan kuulla kelloja olkaa hiljaa älkää kyselkö

miten kuulla mitään tältä ilman värinältä miljoonien suomujen huutaessa

Toisilla kukkuloilla kävelimme yhdessä ja tutkimme puiden yksilöllisyyttä

meitä kohti ammuttiin, kyykistyimme ruohoon käsiä nostamatta,

huusimme olevamme ihmisiä vaikkemme hyväksyneetkään sitä perustelua

joskus on puhuttava sillä tavalla poliittisesti, ei eettisesti

kalkyloitava ja vedottava toisten tunteisiin ja arvostuksiin

sellaisiin jotka asettavat asiat vastakkain ja sanovat toista hyväksi ja toista huonoksi

vaikka musiikki syntyykin hiljaisuudesta ja hiljaisuus musiikista

kelloista, lehtien havinasta, viheltelystä joutilaasta ajasta rannalla kiviä kalkattaen

merimutaa kasoihin haalien

enkä aio pyytää teitä siirtymästä valon tieltä tai olemaan tallomatta hiekkakuvia

päinvastoin

olkaa hyvä ja lisäilkää jalanjälkiänne ja muita todisteita teille tärkeistä seikoista

intialaisnaiset ovat menneet syvemmälle kirjavat vaatepilvet ympärillään

riksatomu tai yksinäinen hiekka, pienet kivet tai muta, onko sen niin väliä

huokaa huokaa

kirkuvat

huokaa

jotta voisin piirtää uudestaan kuvion tai vain katsella sen kaukaa

nimetä osat ja niiden suhteet ja painaa sen kaiken kehooni

ja onko tämä musiikkia, kun lasken sormet iholle

varovasti kuten isä on neuvonut, ettei tule naarmuja ja katkoksia ääneen

ja äkisti äänet pidättävät hengitystään, odottavat

rapistelematta nuottilehtiä tai siirtelemättä tuoleja

eikä verhon takaa voisi tietää, työntyykö hiljaisuus esiin naisesta vai miehestä

ja ehkä kuulen lampaiden kellot jalat tukevasti lattiaan juntattuina, toiseen kehoon nojaten,

työntäen maininkeja selkärangan vieruksia pitkin

pelkkinä kämmeninä ja jalkapohjina, ei mekaanisesti, takertuen maininkiin

ryöstäytyen sen mukana avovedemmäs ja takaisin

painajaiskielien värikäs pilvi ympärilläni pyörteillen

mutta hetkeksi vaienneena

Pelkään joku päivä itkeväni asiakkaan selälle

mutta olen miettinyt selityksen valmiiksi

silmäni ne vain satavat ei syytä huoleen

kasvaapa ruohoa niille joilla on ajattomat kellot

kaikilla kielillä laulavat

Perhosen siipi koskettaa valoa. Hiljaisuus jännittyy ja pulpahtaa yli äyräiden. Perhonen, käärme, hiiren inhimillinen hansikas, ihokäsi aina oikea tai vasen, kääntymättä toiselle kielelle, kaikki tässä epäilemättä värähtelevät.

Kun liikumme näin, olet se, mitä merkitsen. Etäinen kaiku, ymmärrettäväksi tuleminen, varjojen leikki poudan otettua vastaan kaikki polunyliset lehtien painallukset.