Kysymyksiä ylärinteeseen

Tämänkö väriseksi kävisi taivas, jos jaksaisi tarpeeksi ylös?
Ohi heteiden, emien, edellisvuoden käpyjen, leijuvien perimähiukkasten vyöhykkeen yläpuolelle
poluille jotka lakkavat painautumasta kasvillisuuden sekaan ja kivettyvät
ja askeleet siirtyvät neljälle raajalle, työnnön lisäksi kiskovat,
eikä seksuaalisuuden merkkejä näy missään, ei vaikka aurinko kertautuu kiteistä

Tämänkö väriseksi kävisi maa, jos kaivautuisi juuria syvemmälle?
Ja jos siirtyisi toiselle kappaleelle täysin, jonnekin missä pinnanalinen ei kiehu,
tältäkö se näyttäisi, jos mukana olisi happipullo (sillä ei voi kuin hengittää ja jatkaa)
ja olisi mennyt sinne minne juuret eivät ulotu, missä niitä ei ole koskaan ollutkaan,
tältäkö tuoksuisi kivien yksinäisyys, lampun valossa tai ilman, jos siihen käpertyisi lepäämään?

Näinkö taivas tärisisi, värisisi, kieputtaisi aurinkoa syvänsinisten lieskojen sisään?
Kuulisiko sen vai näkisi? Jos uskoisikin, että rinteen sijaan sen ylinen tällä tavalla häikäisisi
ja huolettomasti kävelisi siitä ohitse eikä tajuaisi edenneensä pidemmälle
ja kuluisi vuosia päiviä tunteja sekunteja ilman ihmistä, joka pitelisi hellästi
niin että voisi kuvitella elävänsä täällä täysin oikeutetusti, ehkä sen kuulisikin.

Tämänkö väriseksi kävisi taivas, jos jaksaisi tarpeeksi ylös?