Mitä haluan

Jeanie, kysyt mitä haluan. Ei niin, että kysyisit sitä keveästi ja iloisesti, ilmapallosti ja takorautapuutarhapöydästi, sormustinkukasti, ristipistot pöydällä leväten. Ei, käsialasi särähtää tässä kohdin tuskastuneesti. Connie minä en ymmärrä sinua sinä vetäydyt ja palaat, vetäydyt ja palaat, vetäydyt ja palaat. Connie sinulla on tunteita, ne työntelevät sinua kuin lipastoa huoneessa, kun mietitään, miten kalusteet kannattaisi sijoittaa. Näin sinun kirjaimesi sanovat, Jeanie.

Mutta koska kysyt, mitä haluan, minäpä vastaan tuohon kysymykseen.

Haluan lakata näkemästä unia, joissa hiukseni lähtevät taas tukuttain ja otsaani on painettu punainen liekki. Haluan lakata rusentumasta mustien nauhakenkien alle. Haluan sanojen poreilevan ja iltapäivien karehtivan. Haluan ettei itketä kun istuu kalliolla. Haluan ettei itketä vessassa, yliopistolla, teoreettisessa viitekehyksessä, äidin soittaessa, etana-asanassa. Haluan ettei itketä kun jostain tepsuttaa ajatus, että jossain vaiheessa ehkä sinäkin soitat enkä tiedä, vastaanko. Tai lähetät kirjeen ja jätän vastaamatta. Jospa sille kirjeelle käy niin kuin kirjeelle, jonka sain siinä iässä, jossa jotkut sanovat tyttöjen olevan kauneimmillaan ja naiiveimmillaan. (Ehkä he pitävät naiiveista tytöistä.) Jospa katselen sitä ja ajattelen, että sinä avaat tässä epävarmuuttasi, ja vastatakseni minun pitäisi avata omaani, mutta sitten sinä iskisitkin oven nenäni edestä kiinni tai nauraisit, ja en kestäisi, joten en vastaakaan. Jospa otan kirjeen usein esiin ja mietin.

Jeanie, tämä on se kirje, jolla yritän vastata.

Kysyt, mitä haluan.

Haluan tietää, mitä sinä haluat. Halusitko koskaan mitään. Jos halusit jotain, mitä halusit. Mitä nyt haluat, mitä tulet haluamaan. Koska meillä ei ole sanoja, koska emme tohdi lähettää kirjeitä, on edettävä toisenlaisin ilma-askelmin.

Haluan tietää, kuvittelinko kaiken tai minkä kaiken kuvittelin. Haluan tietää, petkutinko itseäni. Pudotinko itse veteen kamman. Silitinkö kättäni. Vaikeninko. Kirjoitinko itselleni kaikki ne kirjeet. Suggeroinko lämmön halaukseen, koska tarvitsin sen.

Niin, ja mitä tarvitsen nyt. Sinä kysyt, mitä haluan, et, mitä tarvitsen.

Vastaisin mieluummin siihen kysymykseen, se on olennaisempi.

Oikea käsi silittää hitaasti vasemman rystysiä ja kuiskaa: Ole sinä Jeanie, minä olen sinun Conniesi. Minullasinullaminullasinulla on kaikki mitä voi tarvita.