11.09.2017

Jääkaapin luona

Saareke kohoaa linoleumlattiasta ja leijuu ammoin sammuneiden designervalaisinten alla kulmikkaana, mietteliäänä. Työt ovat loppumassa eivätkä vastaa ihanteita tai koulutusta, mutta onhan sentään ruokatunti. Olen työntää kauramaidon vetolaatikkoon ja pähkinärasian jääkaappiin ennen kuin korjaan virheeni.

Toisessa huoneessa puhutaan pikkujoulusta, kuulen myöhemmin. Flirttailusta, sen vaikeudesta.

En muista flirttailleeni ikinä. Mutta vaihdan informaatiota ja jossain vaiheessa se ajautuu käsittelemään eläinten talousjärjestelmää ja seksiä yhtenä maksuvälineistä. Bonoboille seksi ei ole niukka resurssi, huomaan toteavani. Niillä ei ole sitä illuusiota. Se on kiinnostava keskustelu, joka kutsuu esiin muistoja ja ajatuksia ja pientä hämmennystä sen suhteen, miten puhe nyt tänne kääntyi, mutta olkoon, siihen voi mukautua ja hyväksyä sen, että aihe kiinnostaa eläimiä, joihin myös ihminen kuuluu.

Jälkikäteen jään miettimään, miten monenlaisia vaihtoja tapahtuu. Seksillä ostettua informaatiota, informaatiolla ostettua seksiä, informaatiolla ostettua ruokaa, sukimisella ostettua seksiä ja seksillä ostettua sukimista, sukimisella ostettua ruokaa. Kombinaatioita riittää enkä ole lainkaan selvillä, mikä on vaihdon välineenä toista parempi, etenkin kun käyttäytymisen voi luokitella joku ulkopuolinen.

Etenen impulssi impulssilta, hengitys hengitykseltä ja enimmäkseen haen varmuutta siitä, että saan olla olemassa. Väärässä, toki, väärintulkittu, toki, mutta kuitenkin - elossa, hengissä, korjaavana ja korjaantuvana.