jota kutsutaan onnellisuudeksi

ilma sakeana muodottomia sanoja
pyry kasvoja kylkiluita vasten
pusken vastaan kaarrun koverrun
tuiverrun hyökyaallon muotoon
nousen iskeydyn tuhoudun

kenen ovat nämä huskynsilmät
tai tämä käsi, huoletta etsivä
kenen nauru jää nurkan taakse

repivä kärki työntyy joogasalin ikkunasta
keinut tärisevät kannattimissaan
metallisalpa kilkattaa
seinät eivät kaadu mutta kärki ikkunasta
ajaa sisään ahtojäätä halkaiseva alus

leikkisästi nousevat laskevat jalat
kuraisilla niljaisilla poluilla
liki pimeän puistikon halki
kivilaivojen välisissä tuulikuiluissa
äkisti vapiseva väsymys
alahuulessa lonkankoukistajissa
tuulen tai tapahtumien piiskaama vesi
silmien kautta tulvii mitä tämä on
mikä on tämä iltaan kallistuva iltapäivä
jota kutsutaan lomaksi
onnellisuudeksi