Rakas Jeanie, terveisiä avannosta

Katso, täällä minä olen, luistimet ja kaikki! Tässä mitään ehditty miettiä, kumpi putoaa ensiksi jään läpi. Connie teki sen ennen yhtään kysymystä, ennen luistinten pukemistakin! Täällä ne luistimet nyt sitten ovat, nippuna kädessä, narut märän jääkylmän lapasen ympärillä. Juokse nyt sitten laivakilpaa, tässä avannossa!

Rakas Jeanie, olen koettanut ponnistautua täältä pinnanyliseen jos jokin ruumiinosa edellä. Kantapää edellä en vielä yrittänyt, se voi olla virhe. Kantapäähän ojentaa selän ja kuivana jään päällä tunnetusti näyttää ryhdikkäämmältä kuin avannossa räpiköiden ja huurupilviä puhallellen. Ai että mitenkä kerkiän sinulle kirjoittaa tätä, täällä avannossa, mitä kyniä minulla muka on? On on, vedenkestävää mustetta, sillä voi kirjoittaa kirjeen kyynärvarren sisäpuolelle samalla tavalla kuin kirjoitetaan koodilukkojen numerot, puhelinnumerot ja ties mitkä hihojen alle piilotettavat tiedot. Sielunsa ilot olkalihakseen tatuoijat eivät laisinkaan ymmärrä oleellisten asioiden päälle! Jos voisin, tatuoisin ilmaan villalankaa, joka sukeltaisi kynsieni alta ja ulottuisi kynsiesi alle. Lankaa pitkin voisi morsettaa eikä koskaan koskaan koskaan tulisi oloa, että jää yksin - tarvitsisi vain koettaa kietoa kädet ympärilleen ja jo huomaisi, että Jeaniehan se siellä lankojen päässä kinnaa vastaan.

Vaan olisihan se tietysti kaikkea muuta kuin diskreettiä, se sellainen lankojen ilmaan tatuoiminen. Pyöräilijät lakoaisivat lankaan, turkiskuoriaiset voisivat syödä heille vapauden tai langan voisi kastaa juomajauhesekoitukseen, joka värjäisi sen taianomaisesti.

Taidanpa siis vain kirjoittaa tämän kyynärvarren hauenlihaan, kirjain kirjaimen perään, ja toivoa, että ruumishuone muutetaan pimiöksi pian sinne tuloni jälkeen niin että joku tajuaa työntää käden hopeanitriittiin ja katsoa, miten kirjaimista piirtyy kuva, jonka perusteella kirjainten välit löytävät tiensä perille

luoksesi

koska olen nyt täällä avannossa enkä itse pääse,

parahtaa Conniesi